Lie Mi

Lie Mi

En ole varmasti yksin, jos sanon hyljeksiväni keittoja todellisena vastauksena nälkään. Sen sanottuani, ei ole myöskään ihme, että jos ravintolan nimi on ”Liemi” (tai sinnepäin) niin se ei myöskään kuulosta kovin houkuttelevalta. Siitä huolimatta, muistan muutamienkin vuosien takaa kerran, kun kokeilin nopeasti LieMi-ravintolan tarjontaa Kalliossa ja olin muistaakseni ihan vaikuttunut. Ja humalassa.

Nyt kun olemme virallisestikin kesän puolella, olin kaivanut fillarin varastosta ja hurautin sillä Töölöön myöhäiselle lounaalle ja sattumalta matkan varrelle osui juurikin mainitun ravintolan Töölön sivukonttori. Ovessa oli varoituksia koronasta ja ruokalista – josta vilaukselta tajusin löytäväni parikin kiinnostavaa annosta – joten ei muuta kuin sisään.

Koska olen epäkohtelias ruokafasisti, yritin tilata suoraan tiskiltä – jolloin ystävällinen, mutta vain englantia puhuva neito kysyi, olenko ottamassa takeawaytä vai syömässä paikanpäällä. Koska Pfizer on antanut minulle uutta luottamusta (vain julkisilla paikoilla suoritettavia sosiaalisia kontakteja varten), päätin pysytellä sisätiloissa. Ruokavalinnaksi otin Shanghai Tacos (16,80e), jossa proteiinivalinnakseni otin rapean kanan.

Jos olette aiemmin lukeneet höpötyksiäni, saatatte muistaa, etten pidä tacoista. Pelkästään senkin vuoksi, että ne ovat työläitä ja sotkuisia – niiden lähtökohta on jokseenkin poikkeuksetta hukassa suomalaisissa ravintoloissa. Tilanne on suunnilleen sama kuin 10-15 vuotta sitten, jolloin hampurilaisia (pikaruokaketjujen ja perusgrillien lisäksi) sai vain ravintoloista – poikkeuksetta ylihintaan. Ja kuten kaikki tiedämme, tällä hetkellä kohtuullisen hintaisista, mutta laadultaan erinomaisista hampurilaispaikoista on tarjontaa enemmän kuin tarvitsisi olla.

Ja juuri tämän muutoksen haluaisin nähdä myös tacojen suhteen. Back to basics – edullista katuruokaa, mutta hyvällä asenteella.

Sen sanottuani, on helppo sanoa että Shanghai Tacos 16,80e hintaisena menee juuri tähän samaan ylihintaisuuden kastiin – varsinkin, kun annos saapuu pöytään ja nälän kurniessa vatsaonteloissa mietit, miten hitossa näistä nyt oikeasti tulisi kylläiseksi. Yksittäinen pikku kääryle kun maksaa 8,40e – voit hyvällä omallatunnolla kyseenalaistaa päätöstäsi.

…mutta

Ja kyllä. Sitten on se ”…mutta”.

Olisi helvetin helppoa dumata paikka suoraan hinnoittelun vuoksi, mutta lähemmällä tarkastelulla paikan taco on vallan taidokkaasti rakennettu. En muista nähneeni pitkään aikaan näin hyvin valmistettua kanaa, jonka kuorrutus ja maku ovat käytännössä täydellisiä. Aasialaisravintoloissa tulee aivan liian usein petyttyä ruokaan, jonka pitäisi olla ”crispy” – mutta joka on sitten kuitenkin jossain palaneen kokolattiamaton rapeusluokassa (ja pahimmillaan myös maultaan). Myös muut raaka-aineet ovat täysin kohdallaan ja ennenkaikkea tasapainossa. Maultaan annos nimittäin on aivan tolkuttoman loistava. Pieni liraus limeä joukkoon luo makunystyröissä kolmen sukupolven lambada-bileet ja elämä tuntuu hetken vaan yksinkertaisesta paremmalta. Jopa niin paljon paremmalta, että hetkeksi unohtaa vetävänsä kahden euron haukkauksia.

Liemi tarjoaa tällä annoksella todella paljon sellaista, minkä luulin jo kadottaneeni. Tottakai, kun pandemia on vienyt viimeisen vuoden ajalta todelliset makuelämykset lähinnä Prisman kotiinkuljetuksen ja satunnaisen takeawayn maailmaan, saatan olla vielä normalisoitumisen kynnyksellä hiukan herkkä kaikenlaisille elämyksille. Otan silti sen riskin, että sanon tämän vaikuttaneen minuun syvästi.

Ainakin siihen asti, kun huomaan maksaneeni oluen kanssa kahdesta tacosta sellaiset 25 euroa.

En silti ole pahoillani.

Annoksen maulle olisi helppo antaa täydet pisteet ja sen se ansaitsisi aivan liehuvin lipuin. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan tunnu ansaitulta. Palvelu tuntuu vähän hätäiseltä, hinnoittelu ei aivan kohtaa ja siksi hinta-laatusuhde vähän tökkii. Vaikka sen myötä pudotankin arvosanaa yhdellä, hehkutan annosta täysin rinnoin. Tämä kannattaa käydä ehdottomasti kokeilemassa.