Sateisena syyspäivänä eksyin lähelle Haagaa ja tarkoitukseni oli käydä eräässä suositellussa intialaisessa, mutta parkkipaikkojen puute jätti etsimään vaihtoehtoja. Muistelin ammoin käydessäni Huovitiellä testaamassa Ravintola Pippuria, että kyseisen kadun paikoitustilanne on paitsi vallan mainio, myös siinä vieressä oli jokin ravintola jonka muistan painaneeni ylös. Se osoittautui olevan Haagan Pizza Service.

Paikka ensivilkaisulta vaikuttaa täysin geneeriselta kebazzerialta, jossa ahavoitunut maahanmuuttajataustainen henkilökunta tekee salskeasti töitään tai asiakasmäärien ollessa alhaisia, lukevat lehteä tai seisovat tupakalla oven suussa. Näin täälläkin. Saapuessani paikalle palvelu kuitenkin on asiallista ja jouhevaa, saattaa jossain siellä sivussa hymykin vilahtaa.

Tilaan tietenkin  wieninleikkeen ja lounaslistalta sille tulee hintaa kokonaista 9,90e – juoman kanssa. Lounasajan ulkopuolella pelkällä annoksella on hintaa listan mukaan 12,90e, joten alennus on varsin hyvä.  Juomakoneessa on tosin iso lappu, että ainoastaan yksi lasillinen kuuluu lounashintaan, ilmeisesti lounaan ulkopuolella santsilasillinen on hyväksytty.

Paikan atmosfääri on jokseenkin symppis. Paitsi että Haaga ei muutenkaan ole tunnettu sykkivänä metropolialueena, Huovitie on kuin putoaisit rinnakkaistodellisuuteen jossa ihmiskunta on muuttunut kadulla paskaa nokkiviksi naakoiksi. Kadut ovat autioita (naakkoja lukuunottamatta), joten ei mikään ihme, että myöskin ravintolan pöydissä ei istu yhtään ainoata sielua. Annos tulee pöytään kymmenessä minuutissa, jota on edeltänyt innokkaat hakkausäänet ja voimakas rasvan tirinä.

Ensivilkaisulta annokseen molemmille ennakkoäänistä on toki perusteet. Leike tulee pöytään rasvasta kiillellen ja se on hakattu vallan hyvin. Pinnassa on mitäänsanomattoman vähäinen leivitys, mutta sekin on paistettu melko rapeaksi ja tummaksi. Heti ensimetreiltä on selvää, että tämä edustaa ihan sitä normaalia kebabberioiden ”wieninleike”-yritelmägenreä.

Ilonaiheena silti on leikkeen paksuus, sillä reippaille hakkausäänille todellakin löytyi perustetta. Leike on nuijittu juuri sopivan paksuksi ja itse lihasta ei liiemmälti virheitä löydy. Maustaminen taas on sieltä jostakin, sillä leivityksen puute on korvattu jälleen kerran grillimausteella. Rasvan ja suolan pyhästä liitosta ei ole hajuakaan – ja vaikka tämä vetoaa varmasti jokaiseen joka on krapulassa herättyään saanut tämän eteensä absorboitavaksi, vie tämä kokemusta kauas wieninleike-nimikkeestä. Toki keittiössä on tehty klassinen moka leikkeen paistamisessa muutenkin – rasvaa ei ole lisätty parilalle toisen puolen paistamista varten ja se on päässyt selkeästi tummemmaksi ja palamaan osittain.

Sanomattakin on selvää, että ranskalaiset ovat paikan valinta leikkeen kumppaniksi – eikä niistä sen enempää. Lisukkeena tarjotaan myös reilu pala melko heikkolaatuista anjovista ja reilu annos hyviä kapriksia, sekä tietysti viipale sitruunaa.  Lisäbonuksena nostettakoon esille paikan salaattipöytä, joka on todellinen win-win. Toki odotustaso tällaisissa paikoissa on muutenkin melko matalalla, mutta ainakin vierailupäivänä Haagan Pizza Service sai aikaiseksi varsin yllättyneen reaktion, sillä sen tarjonta oli varsin hyvälaatuista tilli-makaroneineen ja muine erikoisuuksineen. Jos jokin, niin pelkästään tämä on syy miksi saattaisin itse käydä paikassa uudelleenkin.

Mutta koska salaattipöydät eivät varsinaisesti vaikuta annoksen arvoon, ei tässä hirveästi ole pelastettavaa. Vaikka tavallaan paikka antaa itsestään varsin positiivisen vaikutelman, ei annos edusta wieninleikettä muulla kuin nimellään, joka toki on lähes kaikkien tällaisten paikkojen helmasynti. Tästä huolimatta jos grillimauste unohdettaisiin ja leivitystä parannettaisiin, voisi tässä olla mahdollisuuksia korkeampaan arvosanaan. Hintataso on erittäin edullinen ja ns. krapularuokana tämä ansaitsee paikkansa jo nyt, mutta tästä huolimatta 2/5 on se osuvin arvosana.