Yksi kesäisiä keitaita itselleni on ollut Herttoniemen Ravintola Wanha Mylly, jossa olen päässyt käymään kiireettä aina pari-kolme kertaa kesässä.
Viime viikolla lounas tuli nautittua paikassa hiukan kiireellisemmällä aikataulullla, jolloin listalta valikoitui Pehtoorin Hampurilainen.
Kyseessä on varsin klassinen juustohampurilainen, joka on omassa kategoriassani se ainoa ja alkuperäinen hampurilainen, tarjoillaan se sitten kadulla tai valkoisten pöytäliinojen paikassa.
Vaikka Pehtoorilla on suhteellisen paljon kokoa, on se syötävissä vielä yhdellä kädellä. Mukana tulevat ranskalaiset ovat suhteellisen tavanomaisia, joten yllätyksiä ei sieltä tule.
Suurin pettymys tulee kuitenkin burgeria puraistessa. Pihvi on tehty toki tuoreena, mutta se on tehty puristamalla muottiin. Tässä on toki myös hyviä puolia, kuten se että se tekee burgerista tukevan ja helposti käsin syötävän, mutta se myös tekee purutuntumasta lankkumaisemman ja jättää suutuntuman kovemmaksi. Tosin vahingon minimointina keittiö teki mediumina tilatun pihvin kysymättä läpikypsäksi. Vaikka kypsyysaste siis osuisikin kohdalleen, niin pihvin koostumus jakaa varmasti mielipiteitä.
Lounasburgereiden kategoriassa Wanhan Myllyn Pehtoori tekee nimikkoannoksestaan ihan toimivaa, mutta wahvan keskinkertaista tavaraa. Paikan burger ei saavuta parhaita mahdollisia burgersfäärejä, mutta ei se niitä tavoittelekaan. Yhdeksäntoista (19) euron hintaiseksi se on kuitenkin ylikallis laatuunsa nähden, vaikka ylimääräisen vitosen ympäristöstä maksaisikin. Arvosanana 3/5 lienee kohdallaan.