Jos Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Zetor on lukijalle tuntematon ravintola, voin vain toivottaa tervetuloa pääkaupunkiimme. Taidat olla vastikään saapunut, sillä ravintola on keskustamme yksi vanhimmista edelleen toiminnassa olevista – eli perustettu vuonna 1991.
Tsekkiläisen traktorimerkin mukaan nimetty, suomifilmiparodiaa viljelevä teemaravintola on jokseenkin legendaarisessa maineessa, jotka johtanevat 1990-luvun villeihin vuosiin. En itse ole käynyt paikassa sitten vuoden 2010, jolloin sisätiloissa käväisin ihan työasioissa – ja nyt pienen ”menen minne muutkin”-päätöksen myötä sinne päädyin.
Paikka itsessään on sitä mitä teemaravintolalta saattaa odottaakkin, sillä poikkeuksella että thaimaalaisessa nyrkkipajassa nikkaroituja tai ruostemaalilla silattuja elementtejä ei juuri näy. Sisustuksessa on supisuomalaista kitschiä ja – noh – nostalgisen tankeroista pöhinää (mitä ikinä se tarkoittaakaan, mutta tuolloin oli tärkeintä kehittää hauskoja sanayhdistelmiä joita käytettiin oikeiden adjektiivien sijaan).
Yllätyksekseni huomasin, että jostain helvetin syystä paikka on lähes täynnä torstai-iltana puoli yhdeksältä. Syy selvisi, kun tarjoilija alkoi puhumaan meille ensimmäisenä englantia ja kun selvisi kaikkien pöydässä oleskelevien puhuvan suomea, mainittiin hupaisalla sävyllä meidän olevan illan vähemmistöä.
Listaa vilkaistaessa ymmärtää miksi. En laskenut ruokalistan (21) eri kielivariaatioita, mutta väitän paikan ruokalistan olevan kaupungin turistiystävällisin – ainakin mitä tulee saatavilla oleviin kieliin. Ruokalista on käännetty mm. unkariksi, joka vähän hämmästyttää.
Itse valitsin listalta Grillissä tiristettyä possua (26,40e) joka saapuikin muiden ruokien mukana yllättävän nopeasti, noin 10 minuutissa. Ensivaikutelma poikkesi oletetusta, sillä paikan luonteen mukaisesti odotin paljon koruttomampaa – mutta myös runsaampaa. Lautaselle kääritty, ohueksi nuijittu possunleike oli tasaisesti kypsennetty ja mausta huomasi suolan ja voin käytön olevan säästelemättömällä tasolla.
Sydän- ja verisuonitaudit, täältä tullaan!
Annoksen lisukkeina tarjolla oli yllättävän niukka annos perunoita ja vihreitä, joiden säännöstelyn tarkoituksena liene lisätä alku- ja jälkiruokien menekkiä, kuten toivota saattaa. Perunoiden mukana tarjottu savuvalkosipulimajoneesi (huh!) toimi erinomaisesti ja perunoiden maustaminen, sekä rakenne olivat lähes täydelliset.
Myönnän. En odottanut Zetorin yllättävän näin positiivisesti annoksen maukkaudella, sillä tässä puhutaan konstailemattoman suorasukaisesta toteutuksesta possunleikkeen osalta.
Sisustuksesta löytää kieltämättä ihan hassuja yksityiskohtia. Niiden käytännöllisyydestä toki voi olla eri mieltä. 
Seuralaiseni tilasi Metsäsieniohrattoa (19,20e) ja arvioi sen itse 4/5 arvoiseksi.
Huom. ei maksanut tätä itse.
Mutta.
Aina tällaisissa paikoissa on se mutta.
Zetorissa se on hinta. Tämä 200g possunleike maksaa tosiaan lähemmäs kolmekymppiä. Palvelusta ja sisustuksesta on toki syytä aina maksaakin, mutta vaikka tiettyä showmeininkiä sisustus ehkä henkisikin, oli palvelu tavanomaisen ilmeentöntä ja simppeliä. Olisi mukava kokea näin hyvän annoksen olevan hintansa arvoinen, mutta tässä ei sitä tuntumaa oikein saa. Annoksen syömisestä ja maksamisesta jää hiukan kusetuksen maku – myös siis turistien puolesta. Kokemus raapaisee vähän sitä, mitä ajattelee taas tuhansien ja tuhansien ihmisten maksavan satasen bussikyydistä Rovaniemen lentokentältä Napapiirin Joulupukin Pajakylään ja takaisin. Mutta mitä väliä, hehän eivät koskaan tule uudestaan takaisin.
Zetor-kokemukseni on ehkä omituisin ruokaturistilarppaukseni ikinä. Teknisesti annoksesta on vaikea sanoa mitään pahaa, mutta samalla on helvetin helppo sanoa, että nähdään (ehkä) taas kymmenen vuoden päästä uudelleen. Kusetuksen makua vahvistaa myös se, että maksoin annoksestani neljä euroa tunnustettua ylihintaa.
Samainen annos maksaa siis S-kortin omaaville 22,40, joka on jo ison harppauksen oikeampaan suuntaan. Kuten aina, S-kortti-alennusten hinnat on todennäköisesti niitä normaalihintoja – ja niihin lisätään aina keinotekoisesti x-euroa lisää, jotta etukortista olisi näennäisesti jotain hyötyä.
Eipä siinä. Niin varmaan minäkin tekisin.
Silti enenevissä määrin ”asiakasetujen” näkeminen saa aikaiseksi tunteen, että me muut vaan maksetaan ylihintaa.
Yritä sille pohjalle sitten rakentaa hyvää asiakaskokemusta. 3,5/5.