Sunnuntai-iltapäivän ratoksi päätin käydä testaamassa jonkin matkani varrelle osuvista wieninleikkeistä ja tällä kertaa valinta osui töölöläiseen Stadin Ravintola -palveluyritykseen. Paikka edustaa standardinomaista kebabberiaa, mutta ensivaikutelma on ehkä hiukan tavanomaista siistimpi. Tiloja pidetään suhteellisen puhtaina ja henkilökunnalla on jopa hiussuoja päässä keittiössä.

Ensivaikutelma kärsii kuitenkin ensimmäisen kolhun kun pöytään istuuduttuani huomaan juoman pinnalla kelluvan jonkun papanan. Vaalea, kulmikkaan näköinen pala on helppo onkia pois veitsenkärjellä, jolla myös pöytää vasten on helppo todeta sen olevan melko pehmeää.

Päätän, etten halua tietää enempää ja jään odottamaan annostani joka saapuukin 20 minuutin kuluttua.

Etukäteen olen jo vähän innostunut aiheesta, sillä pitemmänpuoleinen odotusaika on usein indikoinut jotakin parempaa, mutta toisaalta paikanpäällä näytti olevan vain yksi työntekijä ja 10 minuutin odottelun jälkeen viereinen pöytä sai vasta ruokansa. Ymmärrän tässä vaiheessa, että ennakko-odotukset ovat kenties turhia.

Lopulta annokseni tarjoillaan minulle pöytään melko flegmaattisesti, mutta asiallisesti. Annoksen koko on melko suuri ja annoksen eri osat on eroteltu hyvin. Ranskalaiset ovat kovin vaaleiksi jääneitä ja maun perusteella epäilen niiden olevan valkaistu suolalla, sillä sen määrä on osaltaan noin nelinkertainen THL:n suosituksiin verrattuna. Salaatti kastikkeineen on odotetun kaltainen, eikä ansaitse sen kummempaa huomiota. Annoksen reunassa on myös reilusti pikkukapriksia ja reilu sitruunaviipale, joiden runsaus on selkeä plussa.

Valitettavasti lisukkeiden määrä ei kompensoidu ensiapuna shokista jonka paneutuminen itse leikkeeseen aiheuttaa. Tässä nimittäin kilpaillaan hyvin vahvasti heikoimmasta esityksestä, mitä tähän mennessä on tullut vastaan, jopa kebabberioiden kategoriassa.

Listataan ensin leikkeen hyvät puolet:

1. ) Se on iso

Ja sitten niihin heikoimpiin ominaisuuksiin.

En tiedä, miten leikettä on esikäsitelty, mutta veikkaisin että kyseessä on Atrian valmisleike, joka on unohdettu paitsi siistiä, myös nuijia. Leikkeen reunoilla on sitkeä kalvopinta ja mureudesta ei ole tietoakaan. Itseasiassa epäilen, että leike on sulatettu mikroaaltouunilla kiireessä suoraan pakkasesta.

Leivitys on sanalla sanoen kammottava. Se on paitsi täysin mauton, myös sen koostumus suurimmalta osin tuntuu puuron ja tapettiliisterin sekoitukselta. Tämä velli on myös keitetty leikkeen pintaan, paitsi niiltä osin joissa se on onnistuttu polttamaan pikimustaksi. Mauttomuuden kruunaa yrttimauste, jota on ropsaistu muutama murunen keskelle leikettä.

Kun jokin on näin perustavalla tasolla pielessä, ei hirvittävästi ole toivoa tai energiaa paneutua pienempiin yksityiskohtiin. Jätän harvoin lihaa syömättä, mutta tämä on yksi niistä kerroista, jolloin olen pahoillani sen possun puolesta joka tämän vuoksi henkensä menetti.

Possut, te ansaitsisitte parempaa.

…ja myös me wieninleikkeitä nauttivat.

Tämä hinnaltaan 11,50e arvoinen annos on niin ala-arvoinen, että sille on vaikea antaa mitään arvosanaa tai edes viittausta hinta-laatusuhteesta. Tätä annosta ei vaan pitäisi olla edes olemassa.

Ei näin.