Aina kun internetissä puhutaan ruoasta jonka alkuperä on jossain muualla – löytyy aina jostain se tyyppi, joka kokee tehtäväkseen sanoa olleensa siellä jossain ja saaneensa sieltä aidon ja alkuperäisen ruokalajin edustajan. Usein myös tämä samainen henkilö kertoo kaiken olevan muualla kuin matkustuskohteessaan olevan korkeintaan keskinkertaista, eikä mitenkään enää syötävää, koska hän on saanut olla se siunattu, joka on koskettanut aitoa ja alkuperäistä vatsalaukkunsa sisäseinämällä. Onnea.

Tämän välttämiseksi ilmoitan itse olevani se tyyppi. Matkustin kerran Napoliin ja söin paljon pizzaa. Itseasiassa jokapäivä. Tiedän siis kaiken aidosta pizzasta, joten älkää tulko selittämään yksityisviesteissä siitä, että olen väärässä.

Nih.

Sitten asiaan, eli itse ravintolaan ja kokemukseeni siitä. Pizzala herätti mielenkiintoni jo tovi sitten avattuaan ravintolan Teurastamon alueelle. Koska Helsingissä vaihtoehtoja napoliaisen pizzan tekijöistä löytyy, on kyseinen paikka on jäänyt todo-listalleni tahattoman pitkäksi aikaa. Eilen kuitenkin korjasin tämän asian, kun kaarsin paikan pihalle paskajopollani kuin pahimpaa laatua oleva yli-ikäinen hupparihipsteri.

How do you do, fellow kids?

Olen ollut pitkään Teurastamon suuri fani. Paikka on ehkä parasta itäisessä kantakaupungissa ja ansaitsisi paljon enemmänkin, mutta alue on myös jatkuvassa kehityksessä – toivottavasti vain parempaan. Jo pihalla trendikkyyden huomaa, kun kuormalavoista tehdyt terassisohvat ja kierrätyskalusteet näkyvät kauas ja penkkejä miehittävät parikymppiset, pizzaa mutustelevat opiskelijat. Onnekseni sisään mennessäni huomaan nurkkapöydässä olevan eläkeläispariskunnan ja henkäisen helpotuksesta – en olekaan vanhin paikanpäällä.

Paikan sisääntulo on hiukan ahdas ja tunne turvaetäisyyksien pettäessä inhottavan karsinamainen. Jonoa selkeästi on, mutta tilattuani pepperonipizzan (17€), saan innokasta ja hymyilevää palvelua – ja käteeni kirotun piippauskiekon, joka tekee minusta samantein paikan tarjoilijan. Itselleni.

Olen aiemminkin sanonut kuinka paljon vihaan näitä kiekkoja ja kuinka pelkästään niiden olemassaolo sylettää. Ne paitsi poistavat paikasta kuin paikasta samantien palvelun, ne eivät anna yksin ruokailevalle lainkaan mahdollisuutta rentoutua ennen ruoan saapumista. Tämän ymmärtäisi, jos kyseessä olisi pikaruoka tai edes yleistä hintatasoa halvemman puolen paikka – mutta ei – 17€ pepperonipizzan kylkeen odottaisin saavani vähän palvelua.

Jään odottamaan ruokaani sisälle, lähimpään pöytään tiskistä katsoen. Hetken päästä huomaan henkilökunnan vievän pizzat nurkkapöydässä istuvalle parivaljakolle – ehkä tilanne ei olekaan mahdoton? Palvelua selkeästi saa, mutta yli 15 minuutin odotuksen jälkeen ilmeisesti vain suhteilla, sillä kolmen metrin päässä oleva tiski kutsuu tuolla paholaisen värkillä – ja pääsen itse etsimään tiskiltä pizzaani.

… joka tulee laatikossa.

Hetken mietin, että olenko tehnyt virheen? Että olenko vahingossa sanonut ottavani sen mukaan, mutta ei. Yllätysten sarja jatkuu, sillä paikka luottaa selkeästi napoliaiseen pizzatekniikkaan. Pizza on tarkoitettu syötäväksi käsin, joka tietenkin tarkoittaa, että ainoastaan moukkamaisimmat asiakkaat pyytäisivät haarukkaa ja veistä. Siispä on loogista, että sellaiset asiakkaat saavat vain halvimmat mahdolliset kertakäyttövälineet käyttöönsä, joilla ei leikkaisi lasta eikä paskaa. Hapanjuuritaikinaisesta pizzasta puhumattakaan. Ravintolan sisätiloissa kuulemistani keskusteluista päätellen, en ole edes ainoa asiakas, joka tätä ihmettelee.

Toki tämä tilanne olisi vielä täysin selvittävissä, jos pizza olisi leikattu kunnolla. Ei vaan ole. Viipaleesta, eli slaissista vedettäessä kahden viereisen slaissin päällysteet seuraavat mukana. Kuten myös sotku ja vitutus. Tunnetilaan on toki panoksensa myös yleisellä väsymykselläni, mutta tulen mieluiten ravintolaan rentoutumaan – jota tunnetta tähän mennessä olen Pizzalassa kokenut mitättömän vähän. Tilanne olisi erilainen, jos olisin tuonut mukanani lauman sosiaaliseen kanssakäymiseen opetettuja apinoita, mutta tässä kohtaa on kiusallisen ilmiselvää, että tämä hetki on pyhitetty vain ravinnon absorboimiseen. Tilannetta ryydittää ympärillä pörräävät ampiaiset ja suoritan pizzan alle sen ajan mitä minulta kului sen odottamiseen.

Vien itse pahvilaatikkoni täynnä pursuavaan roskikseen, hyppään paskajoponi selkään ja katoan paikalta.

Mikä meni pieleen?

Verkkosaaren joutomailla ajellessani pohdin itsekseni, miksi Pizzalasta jäi niin paska fiilis. Kuten sanottua, osa fiilistä oli vain väsymykselläni. En ollut nukkunut hyvin edellisenä yönä ja syönyt koko päivänä – mutta edelleen, ravintolan pitäisi parantaa tällaisesta tilasta, kuten se usein kohdallani tekeekin.

Myöskin inhokkini tilauskiekot vituttivat ja vituttavat jatkossakin. Niiden käyttö pitäisi kieltää. Ainoa hyväksyttävä syy niiden tilapäiselle käytölle on, että puolet tarjoilijoista jätti tulematta juuri samana päivänä töihin.

Samoin 17€ pizzan haluaisin syödä lautaselta. Sen ravintola voi pestä, nyt pahvilaatikko tuottaa vain täysin turhaa roskaa. Ja jos haluan olla niin juntti, että haluan huonosti leikatun napolilaispizzani syödä haarukan ja veitsen kera – olisi kiva, että sellaiset saisi myös. Sellaiset ihan oikeat siis, joiden valmistusmateriaali on kovempaa kuin taikina.

Lopulta, itse pizzaan. Tykkäsin siinä erityisesti kahdesta asiasta, joista ensimmäinen oli taikina. Sen maku on kohdallaan, kuten myös erityisesti sen sitko. Todella hyvä toteutus. Toinen kehumisen aihe on täytteenä ollut pepperoni, joka on erinomaista. Juuri sopivan mausteinen ja lajinsa erinomainen edustaja. Kaikki muu oli vähän meh ja moneen kertaan maistettu paikoissa, joissa samaan hintaan saa myös palvelua. Kummastuksen aihe on myös erityisen runsas juusto, joka luonnollisesti näkyi myös pizzan pinnalla lilluvan rasvan määrässä.

Kuten tästä voi lukea, pizza ei ollut siis niin huono, mitä tekstin sävystä olisi voinut päätellä. Itseasiassa, jos arvioisin pelkkää pizzaa, asemoisin sen sinne 3-4 tähden väliin, painottuen lievästi neloseen. Kun tähän kuitenkin liitetään hinta-laatusuhde ja palvelukokemuksen taso, ei oikeastaan voi puhua muusta kuin 2/5.

Pizzala, te pystytte takuulla parempaan.