Ihminen on oppivainen eläin ja kun elinvuosien karttuessa kokemusta tulee lisää, oppii näkemään asioita eri tavoin. Nyt kerron mitä Subwayssä syöminen on minulle viimeisen kahdeksan vuoden aikana opettanut.

Vuosi oli 2010 kun perustin erään yritykseni Helsingin Kallioon. Lähellä toimipaikkaamme oli Porthaninkadun Subway ja vaikka ravintolatarjontaa oli lukumärin, tuli aika usein haettua subit porukalla. Oma suosikkini oli kana-teriyaki.

Yritys muutti jonkin ajan kuluttua toisaalle ja Subwayssä käynnit vähentyivät. Satunnaisten kauppakeskuksissa vierailujen yhteydessä Subway ei ikinä päässyt omassa mielessäni irti siitä ajatuksesta, että kyseessä ei oikeasti ollut mitään ruokaa, vaan K-kaupasta ostetun kylmän lihapiirakan ja oikean lounasruoan väliin sijoittuva pikaruoka.

Käynnit vähentyivät ja lopulta en enää edes muistanut, milloin viimeksi olen Subwayssä käynyt. Todennäköisesti kuitenkin pari vuotta sitten. Ja tietysti toissapäivänä, kun ennen työkeikkaa ehtinyt muutakaan.

Tilasin saman leivän, kuin aina ennenkin, kana-teriyakin. Sain kuvan kaltaisen, muussatun sämpylän, jonka hinta juoman kanssa nousi aivan liian korkeaksi, eikä myyjä edes neuvonut ottamaan lounaspakettia joka olisi tullut kokonaisuutena halvemmaksi. Mietin itsekseni, miksi ihmeessä maksan näin paljon suhteellisen huonosta sämpylästä.

Jäin Subway-kokemukseni myötä pohtimaan omaa ulkona syömistäni. Olen toki useamman vuoden tehnyt useampien ravintoloiden kanssa sosiaalisen median projektitöitä, mutta vasta tähän ryhmään kirjoittaminen on saanut itseni metsästämään joka kerta uusia kokemuksia. Kyse ei ole siis siitä, että kana-teriyakistani olisi tullut huonompi – vaan omasta kokemuspohjastani oli tullut laajempi ja osaan suhtautua entistä analyyttisemmin ja arvostavammin ruokaan.

En tiedä kuinka monta uutta ravintolaa olen viimeisen vuoden aikana käynyt ihan siksi, että voisin jakaa kokemusta teidän kanssanne, mutta olen siitä todella iloinen. Osaan arvostaa hyvää ruokaa aivan tavattoman paljon paremmin, erityisesti silloin kun myös sen hinta on kohdallaan. Subwayssä se ei sitä enää kohdallani ole ja sitä sanotaan varmaankin viisastumiseksi.

Terveisiä Subway Suomi, tämä on luonnollisesti vain oma mielipiteeni. Rakkautta ja pyrkimystä parempaan!