Tänään myöhäinen lounas kohtasi syöjänsä aivan ydinkeskustassa, Memphis Kamppi -ravintolassa, jossa ruokatutkimusmatkailija kohtasi kummallisen ongelman. Mitä syödä ketjuravintolassa jos hampurilaista ei tee mieli ja salaatti tuntuisi liian hiilihydraattivapaalta.

Siispä päädyin paikan annokseen nimeltä Chicken Caesar Pita – nimensä mukaisesti voisi olettaa annoksen pyrkivän tarjoilemaan kana-caesarsalaatti -henkisen kokemuksen ruokaisampana annoksena. Oletus ei ole edes kaukaa haettu, sillä annoksen olennaisena elementtinä on ruokalistan mukaan parmesancaesarkastike.

Tosin heti maistamisen yhteydessä selviää, että parmesan tuntuu olevan unohdettu kokonaan, sillä vasta toiseksiviimeisessä suupalassa kastikkeen seasta erottuu yksi parmesanlastu. Annoksen makua hallitsee alusta loppuun avokado, joka ei itsessään tee siitä mitenkään huonoa – mutta kokemus on aika kaukana siitä mitä odotin itse kana-caesarleivältä.

Leipä itsessään on täysjyväversiona hyvä vaihtoehto, mutta ohuena ja kahteen osaan leikattuna deletoi välittömästi vaihtoehdoista käsin syömisen. Tämän syöminen (siististi) käsin on kuin yrittäisit litistää rasvasilliä kumihanskoitettujen kämmeniesi välissä.

Lisukevaihtoehtoina voi valita ranskalaiset, bataattiranskalaiset ja salaatti. Näiden lisäksi koristeena löytyy pieni pirpanainen salaatintynkä. Valitsemani bataattivaihtoehdot on valmistettu keskinkertaista selvästi paremmin ja ovat maukkaita.

Kokonaisuutena annos on melko pieni, eikä missään tapauksessa riitä täyttämään suurta nälkää tai varsinkaan raksajätkäluokkaa olevaa ruokahalua. Vaikka sen osa-alueet ovat mietittyjä, niin en tiedä onko annos kasattu kiireessä klo 16.30 aikaan vai onko parmesan loppunut, mutta annos jäi jokseenkin yksipuoliseksi ja omalla tavallaan mauttomaksi – pliisuksi, jos sallinette. Siitäkin huolimatta 18 euron hintalappu annokselle tuntuu tyyriiltä, eikä hinta-laatusuhde aivan kohtaa.

Kokonaisarvosanana juuri ja juuri 3/5.