Jos maailma ei tarvitsisi enää yhtään tiettyä ruokalajia tarjoilevaa ravintolaa lisää, olisi hampurilaiset helppo sijoittaa kärkipaikalle. Niitä löytyy lähes jokaisen ravintolan listalta, suurimmaksi osin kahdesta syystä. Ne on helppo valmistaa, eli niiden kate on hyvä – ja ne juuri siitä syystä on helppoja myytäviä usein suhteellisesti edulliseen hintaan.

Tässä mielentilassa matkasin lähelle Helsingin uusinta sokkeloa, kauppakeskus Rediä, jonka lähellä Capellaninaukiolla sijaitsee Harbour Tap & Taste – jokseenkin bissepaikkana itsensä profiloiva ravintola, joka tarjoilee myös ruokaa. Kuultuani paikan omistuksen olevan samalla taholla kuin Bar Broncot, nousi odotusarvoni hiukan, sillä vaikka Bronco ei ihan täysiä pisteitä missään tapauksessa saa, on sitä ollut kiitettävä mielikuvituksesta mitä tulee ruokalistaan.

Saavuin paikkaan alkuiltapäivästä, jolloin nurkkapöydässä notkui vain yksi asiakas. Sen ymmärtää, sillä ulkopuolella oli melkoinen rakennustyömaa käynnissä ja ihan selvää on, että kenties jo ensi kesänä baarilla on tässä erinomaiset mahdollisuudet terassikauden avajaisiin, lähes vesirajassa ja näköalalla Korkeasaareen.

Lounaslistalta irtosi valinnaksi viikon burger (10,40e) – ”PULLED BURGER”, eli nyhtöpossua sisuksissaan tarjoileva voileipä. Sanon sitä voileiväksi, koska oli itseasiassa tilattaessa jo ilmiselvää, että tätä ei pysty syömään yhdellä kädellä, mikä on laajalti käyttöönottamani hampurilaisen määritelmä.

Annos saapui pöytään melko rivakasti, noin kymmenessä minuutissa ja vaikutti varsin toimivalta. Annoksen ranskalaiset edustivat toimivaa ja vahvasuolaista pakastelinjaa ja erityismaininnan ansaitsee annoksen ketsuppi, joka eroaa perusheinzeista.

Burgerin sämpylänä toimii tavanomainen briossi ja sen välissä iso mytty nyhtöpossua, joka erikseen maistuu ihan toimivalta, mutta joka sämpylän väliin melko yhdentekevän salaatin ja tipan majoneesia kanssa tuo lähinnä mieleen vain märän tippaleivän tai lattienpesumopin. En ole koskaan ymmärtänyt nyhtöburgereiden väitettyä hienoutta, eikä se tälläkään kertaa saa minua voitettua puolelleen, mutta on tässä T&T:n versiossa hyvääkin, kuten sopivan lievä chilin puraisu.

Kokonaisuutena annos kuitenkin jää varsin keskinkertaiseksi. Siinä ei varsinaisesti ole mitään huonoa, mutta ei mitään suurempaa iloittavaakaan. Adjektiivi ”mitäänsanomaton” olisi kohdallaan ellei sillä olisi hiukan negatiivinen konnotaatio. Suurimmat syytökset voi ylipäätään antaa konseptille, jossa ihan hyvää lihaa riivitään epämääräiseksi möttöseksi tarjottavaksi sämpylän välissä. Jos tässä olisi hyvin valmistettu ja maustettu pihvi, voisi annos saavuttaa jopa 4/5 arvosanan, mutta tässä tapauksessa 3/5 on kohdallaan.