Jossakin välissä luin tämän ryhmän kommenteissa vinkin Café Rougesta ja päätin itsekseni käydä siellä jokin päivä kokeilemassa tarjontaa. Se päivä oli eilen, jolloin ensimmäistä kertaa viikkoon maistelin raitista ilmaa muutenkin Manflu 2018 -festivaalin jälkeen.

Saavuin paikanpäälle lounasaikaan, noin puoli yhdeltätoista, jolloin pieni kahvila oli täysin tyhjillään. Lounaslista oli kirjoitettu kivalle liitutaululle ja sisälsi neljästä viiteen annosta, joista yskimisestä käheälle kurkulle armollisimmalta vaikutti kana-pekonipasta (10,40e).

Annos saapui pöytään nopeasti ja kuumana, ylitsevuotavan ystävällisen palvelun maustamana. Pastan makumaailmaa hallitsi välittömästi pinaatti ja kerma, mutta yllätyksenä runsaan kanan lisäksi en edes muistanut, että siinä olisi pitänyt olla pekoniakin. Tuo possun iki-ihana lahja ihmiskunnan makumaailmalle kun loisti poissaolollaan kuin kansanedustajat täysistunnossa.

Runsas parmesanlastutus pasta-annoksessa on joidenkin mielestä epävarman kokin merkki, mutta tässä sen jättää alleen myös runsas persiljan käyttö. Vaikka kaikki edellämainittu tekee annoksesta melko kakofonisen, on siihen vaikea pettyä – tässä on sellaista kotiruokamaista reiluutta, raksajätkämäistä riittävyyttä, eikä hinta ole mikään pettymys.

Syy suositukselle on kuitenkin ihan muussa kuin tässä annoksessa. Paikan salia pyörittävä rouva on todellinen persoona ja palvelun ainutlaatuisuus on pakko kokea. Käykää ihmeessä.