Niinsanottu premiumisaatio on aiemmin muokannut suomalaista pizza- ja burgerskeneä, joten ei ole mikään ihme sen ulottaneen seuraavaksi tavoitteensa myös kebabbiin. Viiden euron mättökebabeista ollaan kovaa vauhtia siirtymässä 10+ euron Kallio-uskottaviin annoksiin, jonka trendin tosin aloitti noin 10 vuotta sitten Döner Harju, joka jo silloin erottui joukosta ja ketjuuntui myöhemmin neljän ravintolan ryppääksi.

Pikakelauksella 10 vuotta myöhemmin muut ovat vasta aloittamassa omaa liikehdintäänsä. Ensimmäisenä näkyvästi aloitti DIF Döner (linkki Onlynams-tubevideoon) ja myöhemmin jopa S-ryhmä on julistanut kebab-vallankumousta Babista-ketjunsa kautta. Nämä siis vain muutamia mainitakseni.

Viimeisin tulokas on Bröner, joka on ammentanut esimerkkiä berliiniläisistä dönereistä ja johon ilmeisesti nimikin viittaa. Tällä hetkellä brändillä on kaksi ravintolaa Helsingin Kalliossa. Toinen Siltasaarenkadulla entisen The Cave -ravintolan tiloissa ja toinen Vaasankadulla, jonka tila on tätä kirjoitettaessa tosin putkiremontin kourissa.

Kävin tämän kirjoittamista ennen paikanpäällä yhteensä kolme kertaa, joten en kyllästytä ketään kertomalla käyntien yksityiskohtia ja keskityn olennaiseen. Kaikista kokemukset ovat pääosin samanlaisia – paikkaan on saatu vilkkautta soittamalla musiikkia melko korkealla volyymillä ja palvelukokemus on pikaruokamainen. Tilaat ja maksat tiskillä, ruoka tarjoillaan pöytään (siitä plussaa) ja korjaat itse astiat pois pöydästä ja lajittelet jätteet. Jokaisella käyntikerralla palvelu oli vähän tökkivää ja persoonatonta.

Paikan ruokalista on tiivistetty esimerkillisesti. Lihasta on kaksi vaihtoehtoa nauta-karitsa ja kana. Näiden lisäksi on myös vegaaninen vaihtoehto jossa proteiini on soijapohjainen. Annoksia myydään kolmessa eri muodossa: leipään tungettuna, tarjottimella ranskalaisten ja salaatin kanssa, sekä samanlaisena – mutta ilman ranskalaisia. Näiden triplojen lisäksi valinnanvaraa lisätään vielä tyylillä, eli berliiniläisellä, korealaisella ja kreikkalaisella.

Ensimmäisenä kokeilin berliiniläistä, jossa mausteisuus teki pesäeroa suomalaiseen standardikebabiin. Liha pääsi yllättämään erinomaisuudellaan ja erityisesti sumakkisipuli toi annokseen persoonallista twistiä. Sipulinrakastajana muutenkin arvostan aina kun annokseen on sitä onnistuneesti liitetty, mutta myös sumakki tuo kieltämättä muistot Berliinistä mieleen.

Kolmesta vaihtoehdosta oma suosikkini on ehdottomasti korealainen annos, jossa eroavaisuuden tuo mausteinen gochujang. Kokonaisuutena tämä maistui itselleni ehdottomasti eniten – ehkä juuri sen erilaisuuden kautta. Makuja riittää ja korianteri-lime -yhdistelmä toimii myös kebabissa.

Heikoin esitys on kuitenkin kreikkalainen versio, joka tuntuu edellisiin nähden melko tavanomaiselta. Se ei ole huono sekään, mutta kolmantena kokeiltavana annoksena tuntuu, että se kaikki hyvä mikä kahdesta edellisestä teki erinomaisen on poistettu – ja korvattu lusikallisella tsatsikia.

Bröner on hyvä.

En haluaisi pitää jopa liian vahvasti brändätyistä ravintoloista näin paljon, mutta olisi väärin sanoa että tässä olisi jotain vikaa. Hinta – ehkä, jos n. 15 euron hintaan ole varaa (virvoitusjuomat 3,5e / tölkki, joka ylittää 10 euron litrahinnan jota itse pidän jo vähän kiskontana) tai jos hiukan hätäinen palvelu ei tunnu antavan samaa premium-vastinetta, mitä hinnan puolesta haluaisi odottaa.

Ruoka on sitävastoin erinomaista, joten Bröner ansaitsee täydet viisi tähteä.

Gut gemacht!

Tilaa Onlynams Youtubessa!