Muutaman kuukauden taas kuluttua oli aika lähteä pienellä porukalla illastamaan ja tällä kertaa pitkän kaavan kohteeksi valikoitui Meilahden Kuusitiellä majaansa pitävä Meiccu.

Paikka on melko legendaarinen ja sitä voidaan pitää yhtenä Helsingin klassisimmista ravintolatiloista. Uutisissa se on viime aikoina ollut niin erikoisesta syystä kuin tilan valaisinten vuoksi, mitkä ovatkin tilan yksi magneeteista.

Heti sisään kävellessä tietää tulleensa funkkista täynnä olevaan paikkaan. Muodot, värit, materiaalit – kaikki henkivät sitä tunnelmaa mitä paikasta odottaakin ja ruokalamainen sali on valaistu lämpimää valoa tykittävien paljaiden Tynell-valaisimien polttimoilla. Ensivaikutelmalta sali on upea, jota lähinnä haittaa keskilattialle ryhmitettyjen pöytien päälle lounaalta jätetyt lämpöastiat.

Tilan suurin ongelma on se, että se kuulostaa ruokalalta. Tämä toki oli varmasti poikaa 80 vuotta sitten kun rakennus valmistui sodan jälkeiseen Helsinkiin. Nyt kun yksi äänekäs pöytäseurue täyttää koko tilan äänellään siten että omassa seurueessa on vaikea kuulla vastapäisen ihmisen puhetta, ollaan seurusteluravintolan ongelman ääressä. Kivahan toki se on, että on hauskaa.

Vastaanotto lauantai-iltana klo 18 oli hiukan varovainen. Sali oli puolitäynnä ja varattua pöytää ei tuntunut olevan. Hiukan jäi fiilis, että vapaana ollut pöytä vain osoitettiin varattua pöytää kyselleelle, mutta muutoin vastaanotto oli ammattimainen ja ripeä.

Valkoiset pöytäliinat ovat paikasta kadonneet, mikä hiukan mietityttää. Omasta mielestäni ne vähän kuuluvat Meiccun kaltaisiin kulttuuriravintoloihin, mutta toisaalta itsekin ruokailen mieluummin ilman niitä. Kattaus on muutoin suomalaisen jämpti ja ammattimainen. Tilaan itselleni alkuun negronin, (11,50 €) joka osoittautuu oivalliseksi. Alkuruoaksi vakiolistalta ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joten tarkistan ajankohtaiset suositukset, josta löytyykin lohimousse (12,50 €). Pääruoaksi tietenkin wieninleike (24,60 €) ja jälkiruoaksi pannukakut tuplana (10 €). Ruokajuomaksi pullollinen Barbera D’Albaa (52 €).

Alkuruoka osoittautuu herkulliseksi ja yhdeksi parhaista lohiannoksista mitä olen pitkään aikaan syönyt. Jokainen elementti on todella yksinkertainen, herkullinen ja täydellisesti toisiinsa sopiva. Ainoa ongelma on, että annos oli aivan liian pieni, sillä tätä olisi voinut syödä paljon enemmänkin. Se kuitenkin teki juuri sen mitä pitikin – herätti ruokahalun odottamaan seuraavaa.

Pienenä yksityiskohtana annettakoon iso plussa myös käytetystä lautasesta. Lasinen (ilmeisesti Wirkkalan Solaris -sarjan) lautanen vei annoksen mielikuvissa juuri sinne minne pitikin, eli klassiseen, suomalaiseen ravintolaelämykseen.

Samaa ei voi sanoa valitettavasti pääruoasta, jossa valkoiselle lautaselle aseteltua wieninleikettä piristää lautasen reunalle nakattu ketsuppikuppi, joka sai hetken miettimään sainko lasten annoksen. Annos on myös saatavilla vain ranskalaisilla perunoilla, joka on lievä pettymys ja vie annoksen tunnelmaa aivan liian paljon pois siitä mitä Meiccun kaltaisen ravintolan pitäisi itsestään asiakkaalle välittää. Ranskalaisten lisäksi pieni mielipidemiinus myös sitruunaviipaleesta, jonka itse haluaisin olla lohkona.

Siihen kritiikki annoksesta jääkin, sillä itse leike on toteutettu herkullisesti. Liha on erinomaista, se on käsitelty täysin moitteetta ja on kauttaaltaan leivitetty täydellisesti. Leikkeen pinnan rapeus on täydellinen ja maut ovat täysin tasapainossa. Lisukeruusuke leikkeen päällä on hupaisan klassinen persiljapuskineen. Jos pelkkää leikettä ajattelisi, tässä olisi täydellinen esimerkki suomalaisesta wieninleikkeestä ja juuri siksi onkin valtava harmi, että kokemusta halpuutetaan valituilla lisukkeilla.

Vaikka annoksen ”pihvi” onkin kohdallaan, jää sen kokonaisuudesta edellämainituista syistä vajaa kuva. Ensimmäisenä herää kysymys: onko tämä annos 24,60 euron arvoinen?

On ja ei. Pelkän kuvan perusteella jopa minä itse sanoisin, että tässä on kymppi liikaa. Leikkeen maku kuitenkin pelastaa paljon, mutta silti sanoisin, että ellei lisukkeita saisi enemmän annoksen tavoitteeseen ja paikan arvoon sopivammaksi, ei annos ole hintansa väärti. Jos taas keittiöstä löytyisi intoa tehdä annokseen perunasalaatti, paistetut perunat tai vaikka oikein hyvä perunamuusi – olisi edessä yksi Helsingin parhaista wieninleike-annoksista.

Jälkiruoaksi listalta tuli pannukakut. Suoraviivaisen yksinkertainen, konstailematon ja jopa arkinen annos, joka sopi Meiccun fiilikseen vallan mainiosti.

Kokonaisuutena Meiccua on helppo arvioida muutenkin kuin vain tarjoamiensa annosten kautta. Tila on upea ja pelkästään kulttuurihistorialliselta kannalta paikassa kannattaa käydä vähintään kerran elämässään. Itselläni viime käynnistä on jo vuosia, mikä on harmillista. Paikka ansaitsisi säännöllisten kanta-asiakkaiden tukea pelkästään pystyäkseen panostamaan paremmin tarjontaansa.

Kirjoitan tätä todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Meiccun valkoisten pöytäliinojen katoamisen ja lounaskalusteiden säilytys ruokasalissa on loppujen lopuksi pikkuasioita sen rinnalla, että tällaisesta paikasta vielä löytää toimintaa ja jopa kiinnostavia, erittäin hyvin toteutettuja annoksia. Muutamat kompastelut kokemuksessa voi helposti selittää vain yrittäjien ajan ja/tai energian puutteella, mutta niitä ei voi täysin olla ottamattakaan miinuksina, mistä pitäisi teille kertoa. Siksipä kysynkin itseltäni yksinkertaisen kysymyksen – olinko iltaan tyytyväinen?

Kyllä. Koko illan loppulasku oli 75 euroa, jota pidän ainakin itse kohtuullisena. Kokemus ei millään tasolla ollut fine diningia, vaan rento illanvietto ystävien seurassa hyvää ruokaa ja juomaa kiireettä nauttien. Henkilökunnan asenne ja palvelualttius oli moitteetonta ja vaikka annoksissa olikin parannettavaa, se ei itse paikanpäällä tuntunut haittaavan.

Kokemus kokonaisuutena pitää silti arvostella ja juuri pääruoan heikkouksista johtuen se ei voi olla 5/5, mutta 4/5 on erittäin perusteltu arvosana, jonka varmistaa erinomainen alkuruoka, erittäin onnistunut wieninleike ja henkilökunnan konstailematon asenne.

Menisin (ja menen) ehdottomasti uudestaan, kunhan ruokalistalta löytyisi jotakin uutta koettavaa. Mene sinäkin.