Helsingin Kalliossa pystyyn kohoava Lyyra on malliesimerkki helsinkiläisestä uudisrakentamisesta, jossa torpataan maan tasalle vanhoja rakennuksia ja rakennetaan tilalle ihan samanlaisia persoonattomia möhkäleitä.
Mitä tahansa arkkitehtuurisista ratkaisuista mieltä olenkaan, niin olen kiinnostuksella seurannut alueen ravintolaskenen kehittymistä. Aiemmin viereiseen rakennukseen ilmestynyt Cave tuli testattua jo aiemmin (aiheesta en tosin tehnyt artikkelia tänne) ja nyt käväisin juuri aloittaneessa UG:ssä – viralliselta nimeltään ”Urban Gourmet”.
Kyseessä on ihan perinteinen ns. food court kävijän näkökulmasta ja sen myötä viiden eri ravintolan tarjonta on myös liian laajaa tarkasteltavaksi yhdessä artikkelissa. Kuten aina, tämäkään artikkeli ei anna laajaa kuvaa ravintolakonseptin antamasta tarjonnasta – ainoastaan mielipiteeni yhdestä annoksesta, jonka tällä kertaa tarjoili Roskakala.
Pidän kovasti kalasta, mutta sitä tulee syötyä aivan liian vähän. Pidän myös todella paljon ajatuksesta, jossa kamppaillaan ”roskakala”-termiä vastaan ja myös siitä tietynlaisesta ”fuck you” -asenteesta, joka paistaa ravintolan nimeämisen kautta koko termiä kohtaan. Mutta kun näin ruokalistalla paikan tekemän Fish & Chips -annoksen (17,90 €), päätös oli helppo myöhäistä lounasta ajatellen.
Ravintolan toiminta on automatisoitu todella pitkälle. Pöydässä on QR-koodi, jonka skannaat puhelimella, maksat tilaamasi ruoat ja juomat verkossa – ja tarjoilija tuo ruoat samaan aikaan pöytään koko seurueelle – vaikka jokainen olisikin tilannut eri ravintoloista ruokansa. Kuulostaa teoriassa kätevältä, paitsi niille joilla ei ole älypuhelinta.
Tosin yksi vilkaus ravintolasaliin antaa ymmärtää, että tässä ei mitään eläkeläisruokailijoita kosiskellakaan. En tosin edes tiedustellut onko konseptissa edes mahdollisuutta maksaa käteisellä tilaustaan. Vähän höpsöä olisi, ellei.
Annos tulee kuitenkin pöytään 10 minuutin kuluttua tilauksesta. Tarjoilu on asiallista jossa havaittavissa pientä hapuilua ja epävarmuutta – mikä on ihan normaalia ottaen huomioon että ravintola on avoinna vasta ensimmäistä päivää. Palvelua tuntuu saavan vain englanniksi.
Annos taas näyttää hyvältä. Ravintola ei jostain syystä jaa (vielä tätä kirjoittaessani) mitään tietoa ruokalistoistaan verkossa, joten en tätä voi varmistaa – mutta kala taisi olla lahnaa. Hieno ruokakala, jonka mieto maku sopii hyvin paneroituun kalaan ja myös käytännössä maistui vallan oivalliselta. Juuri sopivan erilaiselta verrattuna yleensä saatavilla oleviin ruokakaloihin, että maku erottuu joukosta. En välttämättä ole samaa mieltä brikettimäisestä rakenteesta, joka toi lähinnä mieleen kalapuikot. Mikään rustiikkista käsityön leimaa ei annoksesta siis löydä.
Annoksen mukana tuleva tartar-kastike on annoksen paras osuus ja menee heittämällä TOP3 listaan mitä Fish & Chipseissä olen maistanut. Sen aisaparina oleva ketsuppi – kuten myös sen lavettina toimivat ranskalaiset ovat toimivia, mutta tavallisia – kuten herneetkin, jotka tosin ovat mikrokokoisia.
Tartar-kastiketta lukuunottamatta koko annosta leimaa tavanomaisuus. Siinä ei ole mitään vikaa, se ei vain herätä mitään ”wau”-juttua ennen syömistä, sen aikana tai sen jälkeen. Tipan alle 18 euron hintaisena se on myös arvokkaammasta päästä. Kun myös virvoitusjuomat maksavat 0,4 L osalta viisi euroa (12,50e / litra) niin hintataso viimeistään todistaa gentrifikaation todellakin saavuttaneen Hakaniemen metroaseman.
UG on kuitenkin paljon muutakin kuin tämä yksi annos. Paikka vaikuttaa kylmältä ja kolkolta hiljaisena iltapäivänä, myöhemmin illalla se saattaa olla humisevan metropolin sykkivä sydän – mene ja tiedä (ehkä joku kertoo tästä kommenteissa), mutta sitä mielenkiinnolla odottaa mitä uutta sieltä vielä voi löytää.
Ihan ok ja kiva kokemus, en silti söisi annosta uudestaan. Siksi 3/5.
@onlynams Ensimmäinen TIKTOK -ravintolajaksomme! Haluatko nähdä näitä jatkossakin? Kerro se meille kommenteissa! #helsinki #ravintola #kallio #finland #food #restaurant ♬ original sound – Onlynams