Musta Härkä & wieninleike

Musta Härkä & wieninleike

Jossakin välissä tähän ryhmään tuli vinkki, että Mäkelänkadulla sijaitseva Ravintola Musta Härkä tarjoilee listallaan myös wieninleikettä. Tänään oli siten se päivä jolloin kävin lähistöllä palaveerattuani tarkistamassa, mihin tuo Mäkelänkadun mustassa aukossa sijaitseva ravintola kykenee.

Hiukan neljän jälkeen sisään kävellessäni tunnelma oli synkkä. Tuntui kuin olisin kävellyt sisään yökerhojuottolaan sen aukioloaikojen ulkopuolella. Pikainen vilkaisu takaoikealle kuitenkin vahvisti, että paikassa on kuin onkin ruokaosasto – ja yleisilmeestä kovasti poikkeava sellainen. Tupakkakopin mieleen tuovan lasiseinän takana oli nimittäin hiukan tunkkaisesti sisustettu, mutta siististi katettu ruokailutila.

Paikan sisäinen ristiriita ei antanut lupaa odottaa kovin korkeatasoista elämystä, varsinkin kun leikkeen hinta (12,90e) edustaa tavanomaista kebabberiatasoa.

Annoksen saapuessa melko pian pöytään, ensivaikutelma löi ällikällä. Annos ei varsinaisesti ole niitä kaikkein suurimpia, mutta annoksen lisukkeet eivät ole myöskään tavanomaisimpia. Toisessa päädyssä suorakulmaista lautasta tarjolla on äärimmäisen maukkaiksi maustettuja (ja omaan makuuni himpun ylikypsiä) uuniporkkanoita ja toisessa kermaviili-majoneesikastiketta.

Tässä vaiheessa hylkäsin ajatuksen klassisesta wienerschnitzelistä lopullisesti.

Itse leike on hinnastakin päätellen possua ja rehellisyyden nimissä, se voisi olla laadukkaampaakin. Hammas tavoittaa kumimaista tuntumaa muutamaankin kertaan tätä leikettä syödessä, mutta vaikka leikkeen leivitys on maultaan onnistunut, on leike onnistuttu paistamaan korppumaisen kuivaksi erityisesti reunoiltaan. On aivan karvan varassa, onko se vielä syötäväksi kelpaavaa. Leikkeen keskiosilta tilanne on jo selkeästi parempi, mutta siitäkin löytyy hiiltyneitä osia. Annoksen kokannut on tehnyt klassiset ”parempi puoli ylöspäin”, mikä toki on enemmän kuin odotettavaa.

Ranskalaiset, kaprikset ja anjovis toimivat – vaikka viimeksi mainittua löytyy annoksesta hälyttävän vähän. Myös sitruunaviipaleen soisi tarjoiltavan lohkona, mutta tämän nyt kaikki tiesivätkin jo.

Noin yleisesti ottaen on hämmentävää välillä törmätä annoksiin, joissa on selkeästi pyritty tavoittelemaan jotain perus kebabberian tarjontaa parempaa, mutta silti hintataso on hyvinkin kohtuullinen. Tämän annoksen suhteen on harmi, että pienet virheet kostautuvat juuri väärissä paikoissa, sillä pienellä pieteetillä tästä olisi helposti rakentunut hyvää 3/5-tasoa oleva hinta-laatusuhteeltaan erinomainen annos. Tällaisena tämä kuitenkin ansaitsee arvosanan 2/5.

Ai niin – tuo valkoinen kastike. Toimi loistavasti ranskalaisten kanssa, mutta sen voisi tarjoilla erillisessä dippikulhossa. Leikeenkin kanssa sen maku pehmensi osittain korpuksi poltettua leivitystä, mutta keskustelu siitä kuuluuko se sellaisenaan wieninleikkeeseen on liene turhaa. Asiakkaan kannalta olisi juuri siksi mukavaa jos sen voisi eristää jo tarjoiluvaiheessa leikkeestä.