Pakkassunnuntain ratoksi vektorit suuntautuivat kohti Ruusulankatu 8:aa, jossa pitää majaansa Ravintola Villetta. Paikka on joskus saanut mainetta osakseen jonkin päivälehden artikkelin myötä ja olen itse jo kertaalleen käynyt toteamassa sen pitäneen paikkaansa. Säästettäköön siis lukijoita jännitykseltä ja sanottakoon, että Villetta on kaikissa olosuhteissa käymisen arvoinen paikka, sillä pelkästään paikan atmosfääri henkii tunnelmaa. Ei välttämättä kaikkien mielestä hyvää sellaista, mutta tunnelmaa silti.

Kiireisimmillään Villetta on kuin palotarkastajan märkä uni, pöytiä vieri vieressä, takkeja suomalaisittain siellä täällä, tarjoilijoiden pyyhkiessä ohitse kuuman ruoan kanssa. Sisustus sattuu herkimpia silmiin ja ilmaa halkoo juustorasvan ja pizzauunin tuoksu. Naapuripöydät ovat usein niin lähellä, että kuiskauksenkin kuulisi, ellei keittiöstä kantautuisi ruoanvalmistuksen kiireinen meteli.

L’Italia.

Valitettavan harvoin törmää Helsingissä ravintoloihin, joilla on sielu. Tässä paikassa sitä on ja vaikka sitä ei todellakaan voi aina kuvata sanoilla ystävällinen ja kohtelias, on vaikea kuvitella Villettassa kävijän pettyvän kohteluunsa. Paitsi jos on itse täysi urpo.

Ravintolan tarjonta keskittyy – vähemmän yllättäen, italialaisiin ruokalajeihin ja päällimmäisenä listalta nousevat esille pizzat. Tällä kertaa valinnaksi osui erikoislistalta Autunno (=syksy) jossa listan mukaan on italialaista makkaraa, rapinia ja mozzarellaa (12e).

Lautanen saapuu pöytään täpötäydessä ravintolassa alle 15 minuutissa, höyryävän kuumana. Pizzapohja on napolilaisittain kuohkean leipämäinen, jauhoinen ja todella maukas ja päälle aseteltu mozzarella on tuottanut pizzaan todella öljyisen pinnan. Toisena täytteenä oleva makkara muistuttaa siskonmakkaraa, mutta ollen selkeästi mausteisempaa. Yhdessä rapinin kanssa niistä löytyy hiukan anismainen sivumaku. Perinteisen tomaattikastike-pohjaisen pizzan rakastajat voivat nyrpistää nenäänsä Autunnon kaltaiselle kokoonpanolle, joka on helppo ymmärtää. Autunno yhdistää vahvan napolilaisen pizzapohjan rasvaisen pehmeään, jopa tunkkaiseen makuyhdistelmään, joka tarjoilee härmäläisille helposti makukokemuksen, jolle on vähän vaikea löytää vastinetta.

Tämä on ennenkaikkea kokonaisvaltainen kokemus, kaikilta osin. Villetta on naurettavan edullinen, jopa halpa sen laatuun nähden ja tarjoaa kokemuksen joka jää vaisuksi ellet vietä paikassa koko iltaa syöden itsesi täyteen koko ruokalistan ja viinipullolisen voimin.

Herra paratkoon, älkää menkö tänne, jotta saan itse vapaan pöydän helpommin! 😀