Tänään tutkimusmatka johdatti Munkkiniemen pimeimmille kaduille, jossa majaansa pitää Ravintola Roseway. Kyseessä on suhteellisesti pitkään majaansa paikanpäällä pitänyt intialaispohjainen kebabberia, josta saa myös wieninleikkeitä, monen muun perusleikkeen lisäksi. Lähtökohdat ovat siis omiaan saamaan aikaiseksi ”kyllä minä tiedän jo mitä odottaa” -asennetta.
Saavuin paikalle varhaisen iltapäivän auringon paistaessa. Tai, ei se oikeastaan paistanut, mutta ei ainakaan satanut hirveästi lunta tai muuten luontoäiti kussut niskaan. Mieliala oli siis ennakko-odotuksista huolimatta suhteellisen korkealla.
Paikka itsessään ei väristyksiä herättänyt, sillä kyseessä on varsin odotetun kaltainen pikkupuoti. En tiedä tunteeko milleniaalit ”Esson baari” -sisustusgenren, mutta 2000-luvun ihmisille ”Kebabberia” voisi olla oma tyylisuuntauksensa. Siihen Roseway antaa parhaan panoksensa.
Nyt sisustuslehtien vinkit huitsin v*ttuun ja pöytään saapuneen wieninleikkeen kimppuun. Itsehän saavuin paikalle lounasaikaan ja maksoin leikkeestä melkoisen edullisen 8,70 euron hinnan, johon kuului myös 0,3L virvoitusjuoma. Normaalihinta on 11 euroa (ilman juomaa) joka sekään ei ole kallis. Odotin annoksesta pienempää versiota, mutta pöytään kannettiin varsin isokokoinen jötkäle, jonka punertavasävyinen väri toi mieleen vanhoja väristyksiä grillimausteella pilatuista serkuistaan. Luojan kiitos, jotakin leivityksen ruskistusvariaatioita oli kuitenkin vielä näkyvissä, joten peli ei vielä ollutkaan ehkä menetetty. Leikkeen pohjapuoli oli yllättävän hyväkuntoinen, hiiltynyttä pintaleivitystä oli alle 1% kokonaispinta-alasta. Tämä on hyvä, ottaen huomioon tämän hintaluokan leikkeiden keskiarvon.
Ensikosketukselta leikkeen leivitys palautti kuitenkin arvostelijan mielialan maan pinnalle. Rosewayn leikkeen leivitys on melko pesusienimäinen, jopa pehmeä. Pelätty grillimauste ei ollut päälletunkeva ja maultaan leivitystä voisi pitää jopa vähän mauttomana. On makuasia, millä sitä olisi saanut aikaan, mutta en usko mausteiden vähyyden olevan kumarrus orginaalin wienerschnitzelin suuntaan, vaan lähinnä epätietoisuus siitä, mitä siihen pitäisi laittaa.
Suolan määrän suhteen annos jättää toki toivomisen varaa, mutta lisukkeissa ei vaihtoehtoja edes tarjottu, ainoan ollen vain ranskalaiset perunat. Näistä tulvahtavan, varsin tasapainoisen suolapitoisuuden saattoikin toivoa tasoittavan itse leikkeen lievää mauttomuutta ja sen ne tekivätkin. Vaikka varsin epäortodoksista se olikin, ei baariwinkkareista ehkä voi ihan klassisinta kokemusta edes vaatia.
Lautaselta löytyy myös vaatimaton salaatti. Tai ”salaatti”. Myös kaprikset ja anjovis toimivat lähinnä sisustuselementteinä, mutta ne ajoivat asiansa. Hinnan huomioonottaen, tietysti.
Kokonaisuutena Roseway antaa itsestään varsin konstailemattoman kuvan, jossa henkilökunta itsekin tietää oman ravintolansa vahvuuden. Todennäköisesti tästä syystä sisäänastumistani seuranneiden kolmen sekunnin aikana minulle jo suositeltiin ”tulitko syömään intialaista?” kiertoilmaisun kautta ravintolan vahvinta osaamista. Ehkä hyvä niin.
Pohjimmiltaan kuitenkin Roseway tarjoaa hinta-laatusuhteeltaan hyvää vastinetta baariwinkkaria hakevalle oman elämänsä kulkijalle. On turha sanoa tämän annoksen tarjoavan mitään wieninleikeharrastajalle tai -amatöörille, mutta se täyttää kelvollisesti hyvän lounasruoan ja hintatasonsa lautasannoksen määritelmät. Siitä huolimatta annokselle on vaikea – korjaan – mahdoton antaa enempää kuin 2/5.