Muutama vuosi sitten Kalliossa kohistiin siitä, että keskikaljakuppiloistaan tuttu Fleminginkatu saisi vihdoin oman viinibaarinsa, WINOn. Paikka ei osunut alunperin omaan magneettiini, mutta viime vuonna vietetyn railakkaan illan päätteeksi paikka ansaitsi jonkinmoisen statuksen omassa rekisterissäni.

Muutama päivä sitten Wino osui tielleni toiseenkin kertaan ja tällä kertaa pelkkien viinien lisäksi luvassa oli myös tarve kokeilla muutamia paikan tarjoamista annoksista.

Ensimmäisenä sain pöytään kampelaa, varhaisperunaa ja pinaattia (12e) joka asetti maistelulle tason. Kampela on yksi parhaista ruokakaloista näillä leveysasteilla ja mausta löytyi pehmeyttä ihan uudella tavalla. Annoksen koko ei todellakaan raksamiehiä kylläiseksi saata, mutta koko idea pohjautuukin yksittäisen lasin ja maisteluannoksen kokoisen ruoka-annoksen yhdistelyyn, jossa kannattaa ehdottomasti seurata henkilökunnan suosituksia – ellei itse koe tietävänsä paremmin.

Minä en tiennyt.

Jokatapauksessa, kampela oli erinomaisesti kypsennetty, eikä annoksessa mitään valittamista ole – paitsi tietysti koko ja hinta, mutta ne vain haittaavat nälkäisiä ja köyhiä.

Toisena annoksena tiskille saapui kukkakaaliraviolit (12e) josta näkyi rakkaus annoksen raaka-aineisiin. Raviolit on todennäköisesti tehty paikanpäällä alusta lähtien itse ja koko annos on kerrassaan sanoinkuvaamattoman maistuva ja maussa on häivähdys hedelmäisyyttä. Yhdistettynä erinomaiseen viiniin, nousevaan hiprakkaan ja uskomattoman hyvään, suolaiseen ja rasvaiseen leipään, annos on täysin 5/5.

Myös juustopuolelta löytyy kokemuksia, joista ehdottomaksi suosikikseni nousi Bleu de Auvergne -homejuusto. Itse löysin mausta morbierin tuhkaista karvautta, mutta aivan uudenlaisen spektrin eri makuja joita en homejuustoista usko koskaan löytäväni. Myös tässä tärkeimmäksi katalyytiksi osoittautui viini, joka lopulta räjäytti pankin.

Kuten ehkä kirjoituksestani huomaatte, varsinaisia makuja on todella vaikea avata. Kun normaalisti puhun joidenkin annosten kypsyysasteista tai valmistuksen teknisestä onnistumisesta, näissä ne olivat täysin kohdallaan. Missään ei tuntunut olevan mitään syytä kritiikkiin ja jos hakemalla hakee, niin kampela-annos tuntui raviolia hiukan tylsemmältä, jos sekään varsinainen syy mihinkään olisi.

Kokonaisuutena WINO vaan osoitti sen, miksi tietyt paikat ansaitsevat paikkansa ravintolakartalla. Se ei ole edullisin, se ei ole täyttävin, mutta se on paikka jonne kannattaa mennä metsästämään kokemuksia juuri sellaisena kuin henkilökunta ne on valmis teille tarjoilemaan.

Menkää selvin päin, kertokaa budjettinne, vähän makumieltymyksistänne ja luottakaa henkilökuntaan.

Tämän parempaa neuvoa en osaa antaa. 5/5.