Olen käynyt vuosia sitten viimeksi Mannerheimintiellä sijaitsevassa Viisi Penniä -ravintolassa. Muistelen käynnistä jääneen ylihintaisen ja keskinkertaisen ravintolan tunteen, joka kummitteli takaraivossa tänäänkin kun astelin ravintolaan sisään. Juuri lounasajan lopettaneen ravintolan kiire- & kaaostunne ei tuota tunnetta pystynyt karistamaan, mutta huomiota toki asiakkaana sain kuten pitääkin.

Olin jo etukäteen vieraillut paikan nettisivuilla ja valinnut ottavani ”Urheilijan jättileikkeen” (21e), joka saapui keittiöstä alle 15 minuutissa hyvin pelottavan ulkomuodon myötä. En ole koskaan nimittäin törmännyt näin tasaiseen leikkeeseen. Leike on täydellisen litteä, kuten myös sen leivitys. Ensimmäinen tunne on hämmästys, toinen pelko. Tämäkö on ”jättileike”?

Nimen perusteella tästä odottaa lautasen reunoja haastavaa, perunalisukkeiden päälle kasattua norsunkorvaa, jonka absorboiminen tyydyttää pienen kylän kokoisen nälän. Silti annos on hyvinkin kompakti, voisi jopa sanoa hienostunut (siinä määrin kuin niin voi kuvailla possunleikeannosta). Leikkeen päällä ruokalistassa mainittu parmesan-mustapippurivoi, jonka päällä koristeena muutama vihreä.

Annoksen lisukkeina tarjottavat valkosipuliperunat ovat kuin suoraan oppikirjasta, eikä niistä ole mitään huonoa sanottavaa. Jopa valkoisipuli maistuu, joka tuntuu useasti näistä unohtuneen. Myös vihannekset ovat maukkaita, mutta lipsahtaneet hieman ylikypsiksi, kuten tapana usein on.

Itse leike on ensipuraisulta hyvin rapea, jopa kova. Mietin ensimmäistä palaani pureskellessani, että voiko tätä sanoa sitkeäksi, mutta se olisi väärin sanottu. Ero on kuin vertaisi kumimattoa vaneriin. Leike on hakattu (tai muutoin käsitelty) hyvin ohueksi ja tasaiseksi ja leivitys on tiivis ja rapea. Syy sille, miksi leikkeen kanssa tarjoillaan nokare parmesanilla maustettua voita on siis ilmiselvä. Sen siveleminen leikkeen päälle muuttaa sekä koostumuksen, että maun.

Tämä on kaukana siitä, mitä parhaat leikkeet ovat, mutta ei välttämättä vain huonoon suuntaan. Tämä ei ole kuohkea, ei murea – mutta maussa on jotain omanlaistaan hienoutta. Parmesanvoi on kerrassaan loistava lisä tämänkaltaiseen ruokalajiin, mutta jättää vähän tahtomaan lisää koska itse leike tuntuu jokseenkin valehtelulta. Eihän evianillakaan sammutettu rakennuspalo muutu ilotulitukseksi.

Viimeisestä vuosien takaisesta käynnistä Viisi Penniä tuntuu skarpanneen, mutta vain vähän. Vaikka ”Urheilijan Jättileike” antaa ihan ok tunteen hinta-laatusuhteeltaan, ei se millään tasolla sijoitu kaupungin leiketarjonnassa edes korkeampaan kolmannekseen. Siksi ainoa oikea valinta on 3/5.