Kesällä Pasilan Triplaan (en aio kutsua paikkaa sillä sen ”virallisella nimellä”) avattiin The Schnitzel, joka välittömästi herätti minussa kiinnostuksen. Olenhan minä – ja myös sitä kautta tämä sivusto jokseenkin ”erikoistunut” leikkeisiin.

Vierailin syyskuussa ensimmäisen kerran ravintolassa lounasaikaan, jolloin valitettavasti listalta ei löytynyt wieninleikettä. Listalta löydetty havaijinleike (15,50 €) sai toimia ensikosketuksen lautturina tästä uutuusravintolasta.

Lounasaikaan paikassa annetaan aiemman samalla paikalla olevan TLB-ravintolan piippari, joka ei useita kuukausia vielä myöhemminkään ole nähty tarpeelliseksi peittää/vaihtaa. Systeemi toimii odotetun kaltaisesti, eli kun lätkä piippaa – haet itse annoksen keittiöstä.

Annoksen valmistumisessa kesti 15 minuuttia ja se luovutettiin asiakkaalle kuvan kaltaisessa olotilassa. Alle 16 euron lounasleikkeestä nyt kukaan ei odota mitään annoskatselmusta, joten suoraviivaisen ruokalamainen ulkonäkö on täysin oikeutettua. Hiukan epätasaiseksi paistettu leike on koristeltu kahdella ananasviipaleella ja alle on kasattu ranskanperunoita.

Vaikka annos vaikutti vaatimattomalta, sen suurin ongelma on maku.

Tai tarkemmin sanottuna sen puute. Sitä ei nimittäin juuri ollut.

Annoksessa oli kolme makua.

Hiili leivityksen pinnasta, voi siihen imeytyneenä ja ananas.

Yhtään ravintolan näkemää vaivaa vähättelemättä, tämä oli eittämättä mauttomin annos mitä olen koskaan maistanut. Edellämainittujen makujen lisäksi se ei maistunut pahalta, se ei vain maistunut miltään.

Kolme päivää myöhemmin palasin ravintolaan oikeaa testiä varten. Tällä kertaa lounasajan jälkeen.

Listalta valikoitui isompi 210 grammainen ”The Classic Wiener Schnitzel” (29,90 €). Annoksen olisi saanut myös 135 grammaisella (24,90 €) leikkeellä. Käytännössä leikevaihtoehtoina listalta löytyy myös possunlihasta valmistettu versio, sekä vegaaninen vaihtoehto. Perunalisukevaihtoehtoja myös löytyi, joista päädyin perunamuusiin. Lisätietoja löytyy ravintolan verkkosivujen ruokalistalta.

Annoksen valmistumisessa kesti hiljaisena iltapäivänä parisen kymmentä minuuttia.

Ensivaikutelmana The Schnitzelin á la carten puolelta tilatulla annoksella oli eroa lounasannokseen kuin yöllä ja päivällä. Annos oli runsas ja leikkeen pinta parhaimmilta osin sopivan kuohkean näköinen. Odotukset olivat ennen ensikosketusta korkealla. Vaikka neljännes leikkeen pohjasta oli pilattu pleittaamalla leike perunamuusin päälle, on kuohkean tyylisuunnan leikkeen löytäminen yllättävänkin hankalaa ja harvinaista. Toki leivityksen tasaisuudessa oli parannettavaa, mutta sen sietää kun joku edes yrittää.

Ensipuraisulta leivitys on parhaimmilta osiltaan täydellinen. Pieni pintarapeus, jonka jälkeen ilmava aina itse lihaan asti. Liha itsessään on hyvälaatuista ja maukasta, mutta sen käsittelyssä lihanuija ei ole osunut ihan tasaisesti. Reunoista löytyy sentin paksuisia osuuksia, joissa leivityskään ei ole aivan parhaimmillaan.

Leikkeen maku on voimakas. Suolaa on lipsahtanut moninkertaisesti ja sen kanssa paritteleva voimakas voin maku alkaa häiritsemään nopeasti. Suolan määrä tuntuu virheeltä tai vittuilulta viimeistään siinä vaiheessa kun annosta tarkasteltaessa huomaan sormisuolan leikkeen pinnassa.

Toinen leikkeen kokonaisuutta hallitseva maku on voi. Leike tehdään ravintolan mukaan oikeaoppisesti kirkastetulla voilla, mutta jokin prosessissa on pielessä kun voin maku iskostuu näin voimakkaana.

Näiden kahden maun yhdistelmä hallitsee 95%:sti annosta.

Olen pettynyt.

Kukaan ei kysy, miltä ruoka maistui, joten poistun antamatta palautetta. Myöhemmin avaan dialogin ravintolan kanssa internetin ylitse ja kerron suoraan mitä mieltä annoksesta olen. Kerron, etten aio vielä aiheesta kirjoittaa tänne blogiini. Lupaan tulla takaisin uudestaan testaamaan ”muutaman viikon” kuluttua. Ravintola kiittää palautteesta ja toivottaa tervetulleeksi uudestaan.

Samainen annos kuusi viikkoa myöhemmin on tässä.

Leike vaikuttaa entistä pienemmältä, vaikka niiden pitäisi olla saman painoiset. Leivitys on nyt selkeästi tasaisempi, mutta hitsautunut samalla kiinni leikkeeseen. Pieni ja tervetullut kuohkeus on kadonnut ja leivitys antaa purtaessa kivaa rapeutta lähes siihen asti että se on häiritsevää. Pinnan yläpuoli moitteeton, alapinnasta löytyy edelleen pieniä palaneita kohtia. Hyvin harva ravintola tekee wieninleikkeensä siten, että molemmat pinnat ovat samantasoiset. The Schnitzel ei myöskään ole yksi niistä.

Leikkeen nuijiminen on onnistunut aiempaa selkeästi paremmin, tällä kertaa leike oli käytännössä kauttaaltaan tasaisen ohut.

Liiallinen suola on saatu järjelliselle tasolle, mutta sitä on edelleen reippaalla kädellä. Voin maun kanssa ne muodostavat edelleen kokonaismaun voimakkaimman kärjen, mutta se ei ole aivan niin ylitselyövä kuin aiemmin. Silti toivoisin maulta monipuolisempaa kirjoa, erityisesti kun leike on valmistettu tavallista paremmasta raaka-aineesta. Viimeisen neljänneksen kohdalla, syöminen alkaa tuntua jo vähän vastenmieliseltä kun voin maku suussa voimistuu. Koska lautasella on lihaa, homma puserretaan loppuun. Periaatteena on, että aina kun jokin on menettänyt henkensä raaka-aineen vuoksi, pyritään kunnioittamaan sitä myös käyttämällä se ravintona.

Myös lisukkeissa on pientä parannusta havaittavissa. Perunamuusi on saanut makua, mutta vielä puuttuu se jokin joka nostaisi sen ylitse muun annoksen. Koristekasvikset annoksen reunassa ovat astetta rapsakampia kuin ennen ja tarjoillaan lämpiminä. Tässä myös parannusta aiempaan.

The Schnitzel on ravintola, jolta odotin enemmän kuin sain. Se olisi tarjonnaltaan täydellinen lisä Triplan kaltaisten ostoskeskittymien ravintolatarjontaan, mutta valahtaa ainakin leikkeittensä osalta valitettavasti alempaan keskiluokkaan. Harvoin tunnen itseni näin pettyneeksi lähes kahden kuukauden kokeilujen jälkeen, sillä olisin niin toivonut The Schnitzelin löytävän omanlaisensa voittajan.

Vasikan käyttäminen annoksen raaka-aineena on ehdottomasti tervetullutta ja positiivinen vaihtoehto (varsinkin kun listalta löytyy edullisempi vastaava possuleike), mutta tämänhetkisessä tasossa vasikan valinta ei tuo annoksessa lisähintansa arvoista etua.

The Schnitzelin annos on osittain ratkaisuiltaan omanlaisensa, eikä edusta perinteistä wienerschnitzeliä, mutta sinä on eittämättä myös ratkaisemattomia ongelmia. Arvosana 4/5 on täysin tämän annoksen ulottumattomissa, sillä siinä kriteerinä pitäisin myöntävää vastausta siihen, menisinkö uudestaan ravintolaan tämän annoksen vuoksi. Arvosanaan 3/5 kriteerinä olen pitänyt sitä, että leike on teknisesti moitteeton, eikä sitäkään tämä annos täysin täytä.

Tästä syystä The Schnitzelin ”The Classic Wiener Schnitzel” saa arvosanan 2/5. Se ei ole ala-arvoinen, mutta siinä on selkeästi vielä sellaisia puutteita, joita siinä ei saisi olla. Kympin lounasannokselle nämä puutteet olisivat vielä osittain ymmärrettävissä, mutta lähes 30 euron arvoiselle à la carte -annokselle kriteerit ovat huomattavasti tiukemmat. Vähän kuin suutarin oppipoika olisi päästetty liian aikaisin tekemään liian kalliista nahasta hyviä pukukenkiä.

Harmin paikka.