Pitkällä Vallilan ytimessä, vilkkaan Mäkelänkadun varrella sinnittelee pieni ravintola Plein, johon aina sillointällöin törmää alueen ravintoloita käsittelevässä keskustelussa. Paikka on pieni, alle 10 pöytää sisältävä, ilmeisesti entinen pankkikonttori, joka tarjoilee ruokaa selkeästi kokonaisuus edellä – runsaan viinilistan saattamana.

Annokset ovat melko pieniä, mutta ne on kasattu todella harkitusti. Koska käyntimme oli perjantai-illan alkuhetkissä, otimme annoksista neljä kahden hengen kesken jaettavaksi. Mangalitsa-possun pateeta (14e), cevicheä (13e), tartaria (13e) ja porkkanaa (9e).

Heti selviää, ettei Plein ole mikään mättöpaikka, vaan parhaimmillaan muutaman lasillisen yhteydessä tapahtuvaan kiireettömään pikkuruokailuun. Annosten koko ei ole minimalistinen, vaan mitoitettu aikuisen miehen tarvitsevan 2-3 varsinaisen nälän kadottamiseen.

Annosten kilohinta edustaa toki kaupungin korkeinta neljännestä, mutta laajemmin tarkasteltuna, ne myös lunastavat odotukset. Annoksissa on ideaa ja persoonallisuutta, eivätkä ne vaan toista vallitsevaa kodinäitireseptiikkaa, kuten esimerkiksi tartar, jossa piparjuuri tuo annokseen oman säväyksensä, myös cevicheen liitetty kyssäkaali toimii erinomaisesti – kun taas patee on muutenvain herkullinen kokemus. Näistä neljästä annoksesta porkkana on heikoin, mikä ei tee kuitenkaan siitä huonoa – päinvastoin, kyse on erittäin hyvästä kokemuksesta – mutta se ei henkilökohtaisesta syystä vain säväyttänyt samalla tavalla kuin muut.

Plein on omituinen kokemus. Se on kuin porstuan alta kaivettu kaksi talvea poissa ollut äpärälapsi, joka yllättää yliopistotutkinnolla. Se kertoo gentrifikaatiosta, se kertoo mielikuvituksesta ja se kertoo kaiken siitä mihin päästään kun ketjuohjaus ja puolivalmisteet unohdetaan kokemuksen tieltä. Se menee heittämällä kärkiluokkaan sinne 4,5-5 tähden suuntaan ja tarjoaa paremman pään illanvietolle hipsteriuskottavan vaihtoehdon.