Ajoittainen illanvietto kavereiden kesken on aina hyväksi ja tällä kertaa suuntasimme Ravintola Messeniukseen, joka on ollut omalla ”pitäisi käydä” -listallani jo lähes kymmenen vuotta. Paikka on jotenkin vaan jäänyt unohduksiin Taka-Töölön sivukaduille ja nauttii varmasti omanlaisestaan maineesta juuri lähialueilla aina 1930-luvulta lähtien.

”Taka-Töölön Kosmos” on nimike, jota ravintola itse nostaa esiin historiastaan, joten ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.

Paikalle saapuminen on hiukan erikoisempi tapahtuma. Tunnelma on kuin olisin saapunut ala-asteen veistoluokkaan. Enkä sano tätä siksi että se olisi ollut jotenkin painostavaa (mitä se oli ala-asteella), vaan heti lähdöstä hommassa oli ns. tekemisen meininki ja jokseenkin suoraviivainen ote. ”Suomalainen Bistro” saattaisi olla kuvainnollisin ilmaus mihin tunnelman voisi pakata. Kossua sai tiskiltä, sauna ja terva tuntuivat puuttuvan.

Muita odottaessani otin apertiiviksi Old Fashionedin, joka tehtin Bulleit-bourboniin. Toimiva perusdrinkki aina tilanteeseen kuin tilanteeseen ja Messeniuksen versio siitä oli keskinkertaista parempi versio – tosin koristeet ja se pieni appelsiinin kutkutus mausta jäi puuttumaan. Kun muut seurueemme jäsenet saapuivat pääsimme vihdoin itse illan aloittajaisiin.

Alkuruoaksi valittu sienibruschetta (15 €) oli omalaatuinen ja oiva aloitus, mutta maussa olisi voinut sienten metsäinen alkuperä maistua enemmänkin. Illan aloittavana ruokalajina kiva aloitus, mutta siitä olisi voinut hintaisekseen odottaa vähän massasta erottuvampaa. Jälleen kerran oli mukava kuitenkin huomata, että bruschetta on osattu tehdä muutenkin kuin vain ottamalla iso kuivaksi grillattu leipäviipale ja lätkimällä sen päälle vähän tomaattia.

Pääruoaksi olimme seurueen kesken tilanneet wieninleikkeet (36 €) listan ulkopuolelta, joita ravintola on jossakin yhteydessä maininnut tekevänsä – mutta vain etukäteen tilattuna. Hinnasta voi jo päätellä lihan olevan vasikkaa ja sen valmistelu onkin selkeästi suoritettu pieteetillä. Leivitys on erinomainen, mutta ilmavuutta toivoisi olevan enemmän. Ulkonäkö on niin tasainen, että hetken kuvittelee leikkeen olevan puolivalmiste. Leivityksen maku on erinomainen, suolaa on käytetty reilusti – mutta omaan makuuni ei liikaa. Liha itsessään on laadukasta ja oikein käsiteltyä.

Leikettä koristaa jostain syystä yrttivoi, jonka nostan välittömästi pois sen päältä. Sitruunaa on sekä viipaleena, että lohkona joka on ensimmäinen koskaan näkemäni ratkaisu. Niiden päällä on anjoviskiekura, joka on puolet liian pieni ja teelusikallinen kapriksia. Molemmat erinomaisia, mutta niitä tosiaan toivoisi olevan tuplasti enemmän. Toki myös leike voisi olla suurempi, mutta kaikkea ei valitettavasti voi saada.

Teknisesti annoksen suurin virhe on leikkeen asettelu perunamuusin päälle. Annoksessani se ei onnekseni ole kosketuksissa kovin suurelta alalta, mutta leivityksen paras koostumus on siltä osin jo menetetty annoksen saapuessa pöytään.

Annoksen pienet vihreät ovat myös ihan kiva persoonallinen lisä, mutta tuntuvat vähän turhilta. Annoksen ulkonäkö muutenkin jakaa varmasti mielipiteitä ja puritanistit kiukuttelevat taatusti siitä (koska ”….kun minä olin kerran Wienissä, niin…”), mutta itse pidin kokonaisuudesta.

Valitsin jälkiruoaksi (kuulemma) alati vaihtuvalta jälkiruokalistalta paahdetun päärynän (15 €) ihan vain siksi, että vaihtoehdoista se kuulosti kaikkein erikoisimmalta. Se kannatti – tavallaan. Itse päärynä oli hämmentävän mauton (jopa päärynäksi), mutta kokonaisuutena se oli elämys. Enemmän pisteitä kuitenkin visuaalisuudesta, sillä annos oli yksinkertaisuudessaan kaunis ja harkittu.

Jälkiruoan suhteen pieni yleinen havainto. Kun muut juovat kahvia, teenjuojana tuntuu olevan aina se viimeinen jälkiruokansa lopettava, illallisen ”ankkuri”. Jos pienen vinkin ravintoloille saa antaa, niin tuokaa haudutettava tee edes pari minuuttia ennen pöytään.

Kaverusten rentona illallispaikkana Messenius oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Palveluun olisi kaivannut asiallisuuden lisäksi pienen ripauksen lisää ystävällisyyttä, sillä nyt palvelusta jäi aavistuksen liikaa kaurismäkeläisen juro olo. Sekin tosin on piristävä lisä helsinkiläiseen ravintolamaailmaan ja sopii myös paikan klassiseen ulkoasuun ja atmosfääriin. Palvelusta on tosin mainittava myös preussilainen napakkuus, sillä kysymyksiin vastattiin arpomatta ja selkeästi.

Kokonaisuutena voin vahvistaa, että Messeniuksesta välittyy vahvasti Kosmoksen kaltainen, klassinen ilmapiiri. Siitä tuoksuu konstailemattomuus, suomalaisuus (hyvässä ja pahassa), klassinen ”vi*ut trendeistä”-asenne, mutta myös rakkaus ruokaan. Kuten aina, annosten osalta lopullinen tuomio on aina maistajan itsensä, mutta noin wieninleike-harrastajana voin sanoa Messeniuksen wieninleikkeen olevan erittäin hyvää tasoa ja 5/5 -leiman arvoinen paikka. Kokonaisuutena paikka kuitenkin painuu sinne 4/5 puolelle, sillä aivan kaikki palat eivät ihan loksahtaneet paikoilleen.

Siitä huolimatta, ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Jos ette ole kokeneet Messeniusta, kannattaa. Tällaisia paikkoja tämä kaupunki tarvitsee.