Perjantai-illan kunniaksi suuntasin vektorit kohti Kruunuhakaa ja Kolme Kruunua, jossa lukijavinkkien perusteella tiesin olevan tarjolla kehuttu wieninleike. En ollut koskaan kyseisessä ravintolassa käynyt aiemmin, mutta olin saanut paikasta kuvan valkoisten pöytäliinojen paikkana, jossa krunikkalaiset hienostorouvat käyvät nauttimassa illallisensa skumppalasin kanssa.

Tässä mielikuvassa oli puolet totta. Hirveästi hienostorouvia ei paikassa juuri silloin näkynyt – mitä nyt keski-ikä muutoin oli selkeästi neljänkympin tienoilla. Palvelu oli mutkattoman ystävällistä ja ilmapiiri kortteliravintolamaisen vilkasta, varsinkin klo 19 jälkeen.

Tämä projekti on kieltämättä itselleni henkilökohtaiselta kannalta varsin tervetullut, sillä en muuten todennäköisesti olisi ikinä käynyt tässä ravintolassa ilman ”tarvetta” käydä syömässä paikan wieninleike. Tervetullutta siksi, että pidin paikan ilmanpiiristä kovasti. Palvelun joustavuudesta kertoo jotain sekin, että pyysin saada syödä illallisen pienen baaritilan puolella, johon pyyntöön mukisematta suostuttiin ja siitä huolimatta henkilökunnan pöytiintarjoilu toimi täydellisesti.

Itse wieninleikkeeseen päästyäni ensivaikutelma oli varsin koruton. Annos ei hirvittävästi pääse koreilemaan millään tasolla ja lisukkeena tarjoiltavalle perunamuusille ei anneta mitään vaihtoehtoja. Erittäin suuri plussa kuitenkin perunamuusin koostumuksesta, kuten myös mausta – jonka kruunaa vahvasti nokareen keskelle kaadettu tilkka voisulaa, joka palauttaa puutuneemmankin ruokahifistelijän mielen takaisin mummon pöytien ääreen. Näön vuoksi perunamuussia koristaa myös ripaus silputtua ruohosipulia.

Itse leike vaikuttaa ensivaikutelmalta varsin tavanomaiselta, mutta pureutuminen siihen tuo hymyn huulille. Leivityksessä on vahvasti kaivattua kuohkeutta ja makujen tasapaino on lähellä täydellisyyttä. Sitruunaviipaleen paksuus on optimaalinen, mutta kapriksia on hiukan liian vähän ja anjovis on parempaa keskiluokkaa. Suurin leikkeen ongelma on kuitenkin itse annoksen tarjoilu, jossa se asetetaan lämpimän perunamuusin päälle. Tämä asettelu muhjuunnuttaa leikkeen pohjan muutamissa minuuteissa, mutta toisaalta pohjan paistopinta omassa kappaleessani oli muutenkin epätasapainossa lähes täydelliseen pintapuoleen nähden. Menetys ei siis ollut aivan tavaton.

Kokonaisuutena annos on kuitenkin erittäin onnistunut ja pienistä heikkouksista huolimatta puhutaan erittäin onnistuneesta kokemuksesta. Kolmen Kruunun henkilökunnan palvelualttius on erinomaista jopa kiireaikaan, eikä hintataso (20,50e) myöskään ole kovin kallis.

Kokemuksen suurin ongelma saattaa olla naapurissa sijaitseva Ravintola Zinnkeller, joka tarjoaa autenttisempaa versiota wieninleikkeestä edullisempaan hintaan, mutta siitä huolimatta Kolmikruunulla ei ole mitään hävettävää. Siitäkin syystä annos menee vaivatta arvosanan 4/5 puolelle, osittain juuri hyvän palvelun ja muussin ryydittämänä. Pelkkänä leikkeenä arvosteltaessa kokemus on vahvan kolmosen luokkaa.