Sunnuntaipäivän aterialle ostosten lomassa tuli suunnattua Keskuskadulla sijaitsevaan Gastropub Stone’siin. Vastassa oli muutaman hengen miehityksellä oleva henkilökunta, joka otti vastaan todella reippaasti ja palvelualttiisti. Ravintolassa muuten olikin puolityhjää.
Viime kertaisesta viisastuneena keskitin huomiota ensimmäisenä juomahintoihin ja erityisesti virvoitusjuomiin. Hämmentävää oli, että luulin viimekertaisen Suola & Pippuri -visiitin olevan kallis – mutta Stones veti tässäkin asiassa voiton. Tavallinen 0,4 litran hanajuoma 4,40e. Nyt siis puhutaan jo suhteellisen rehellisestä kiskonnasta. Erityisen hinnoittelusta tekee se, että täällä selkeästi tiedetään millä katetta voidaan nykiä – vertailun vuoksi 0,33L alkoholiton olut maksaa (vain) 3,50e.
Ehkä vastaisuudessa näissä arvioissa olisi siis hyvä kiinnittää myös yleiseen hinnoitteluun huomiota, mitä mieltä olette?
No mutta asiaan. Ruoaksi valikoitui listalta Fish & Chips (15,50e). Olin jo hetken miettinyt vastalauseeksi poistumista paikasta, mutta toisaalta asennoitunut kokeilemaan tämän annoksen – ehkä ensi kertaa täysin selvinpäin. Stone’s kun kuuluu niihin paikkoihin joihin mennään aina vähän laitamyötäisessä, kun mistään muualta ei enää saa ruokaa ydinkeskustassa. Stonesin keittiö kun on ihailtavasti auki pikkutunneille asti.
Toki paikan valikoimakin myös henkii tätä – burgereita ja suhteellisen helposti tehtäviä lautasannoksia. Kuten sanottua, olen itse vahva Fish & Chips -annoksen ystävä, mutta mielikuvat ovat paikan annoksesta lievästi sanottuna hataria.
Annos saapui puolen tunnin (!) odottelun jälkeen ilman sen kummempia pahoitteluja. Ilmeisesti keittiössä oli mennyt sukset juuri äskeittäin pahasti vinoon, sillä ruoat saatuani viereiseen pöytään tuleville sanottiin odotusajaksi 20 minuuttia.
Annos itsessään on sitä, mitä voisi annoksesta odottaa. Ranskalaisia perunoita friteeratulla kalapedillä. Toki ilmava pleittaus antaa kalalle hiukan paremman tilaisuuden hengittää ylimääräistä rasvaa perunoiden päälle, mutta toivoisi usein kalan jätettävän reunalle, sillä perunoiden päällä sitä on paitsi vaikea leikata, se myös leikattaessa helposti muhjuuntuu. Makuasia silti, sanoi Musti kun muniaan nuoli. Jotkut tykkää, minä en.
Itse perunat ovat aikalailla keskitasoa, rapeutta voisi olla ripaus enemmän, kuten myös suolaa. Lisukkeina tarjottavat tartarmajoneesi ja hernemuju taas ovat erinomaisia.
Kalasta itsessään on vähän vaikea mennä sanomaan mitään, mutta se ei ole mitenkään surkeinta mitä olen syönyt. Leivitys on onnistunut ”ihan hyvin” ja siitä löytyy rapeutta ja ehkä liiaksikin kuohkeutta. Silti etikkaa olisi toivonut käytettävän enemmän – kuten myös suolaa. Annos maistui yllättävän mauttomalta – ainakin mitä hatariin muistoihin paikan annoksesta on aiemmin nojannut.
Ei selväpäinen käynti Stonesissa nyt mitenkään huono ollut, mutta kieltämättä havainto ylihinnoittelusta siinä missä kukaan ei koskaan kysy hintaa etukäteen, jätti todella paskan maun suuhun. On oikein, että ravintolat saavat järkevän katteen tarjoamastaan ruoasta, mutta jokin raja siihenkin on hyvä vetää. Tästä syystä henkilökohtaisesti on vähän vaikea palata takaisin.
Annoksena Gastropub Stone’sin Fish & Chips on kultaista keskitasoa (3/5) jossa toimivat lisukkeet pelastavat koko annoksen. Edellämainituista syistä suositus kuitenkin jää tekemättä.
Sitävastoin suosittelen Fisu & Ranet -paikkaa, joka löytyy paitsi kärrynä valikoiduista tapahtumista, myös 6k-ravintolaryppäästä Kampin kauppakeskuksesta.