Pieni parisuhdeseikkailu sai allekirjoittaneen eksymään jälleen kerran Malmin pimenevään iltaan, jossa alkuperäinen tarkoitus oli käyttää kauniimpi osapuoli tutustumassa nepalilaisen ravintola Makalun tarjontaan. Paikan ollessa hiukan yllättäen kiinni perjantai-iltana, vaihtui ravitsemusliike google mapsin avustuksella vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Bagdad Cafe -nimeä kantavaan kuppilaan.

Vaikka ennakkotiedot viittasivat paikan olevan etnisen ravintolatarjonnan edustaja, oli ennakkokäsitys silti rukattava heti ovella ihan uudelle tasolle. Mekkala oli melkoinen, henkilökunta monilukuinen ja jokaisella tuntui olevan jotain tärkeää tekemistä joka vaati pinkomista keskilattian poikki mitä nopeammalla tahdilla.

Tervetulotoivotus oli tästä näennäisestä kiireestä huolimatta (tai juuri siksi) tyhjä kysyvä tuijotus tiskin takaa. Ilmoitettuamme aikeistamme nauttia paikassa ruumiinravintoa, reaktio muuttui kädenheilautukseksi liikeyrityksen asiakastiloja kohti.

Pöytään heitetyt menut vilisivät kaikenlaista juotavaa ja pikkusyötävää, mutta yllätyksekseni ruokapuoli jäi selkeästi vähemmäksi. Annoksista kuitenkin löytyi kana- ja falafelrullat, jotka molemmat saapuivat pöytään noin 10 minuutin kuluttua. Tätä ennen tarjoilija toi juotavaksi myös kolpakolliset haaleaa vettä – pilleillä, tottakai.

Sanottakoon tässä vaiheessa, että paikan atmosfääri ei ihan ensimmäisenä kannusta ruokabloggaamiseen. Jokaisella seinällä vilisee ”ei valokuvausta” tai ”kuvaaminen kielletty” -kylttejä, jotka ensimmäisenä tuovat mieleen henkilökunnan huonon itseluottamuksen omiin tarjoiluihinsa, mutta toisaalla tajuaa, että sillä liene enemmän tekemistä varsin vapaamielisen shishankulutuksen kanssa – joka myöhemmin googlettamalla osoittautuukin herättäneen pahennusta lainlaatijoissa alkuvuodesta 2018. Jos artikkeliin on luottamista, vaikutus itse salissa on jäänyt melko vähäiseksi – mutta onneksi ainakin takaseinää koristaa iso ”tupakointi kielletty” -kyltti.

Ruoka itsessään kuitenkin on tämän artikkelin tärkein anti ja se tässä pureksittakoon. Kooltaan melko pieni rulla on nimittäin hyvin yksinkertainen – sen keskelle on aseteltu nippu ranskalaisia ja leivän sisällä on mausteista kanaa – ja lisää ranskalaisia. Ei kastikkeita, ei mitään salaatteja.

Kanan maku on kieltämättä kohdallaan, tuoden mukanaan myös juuri oikean määrän hiiltynyttä pintaa. En tiedä onko keittiössä oikeasti puugrilli käytössä, mutta ainakin sen antamaa makua ollaan hyvin jäljitelty ja täytteenä olevan kanan maku on kieltämättä todella kohdallaan. Ranskalaisten lykkäämistä rullan keskelle voidaan toki pitää millaisena syntinä tahansa, mutta kokonaisuus toimii satunnaiseen pikkunälkään vallan mainiosti. Tämä on hyvin kaukana gourmeesta ja katuruoaksikin tämä on vallattoman simppeliä – mutta jokin tässä yksinkertaisuudessa viehättää. Se ei kuitenkaan ole hinta, sillä yhdeksän (9) euron hintaisena annos on kallis. Ei se ihan kusetuksen makua suuhun jätä, mutta verrattuna siihen millaisia makuja samalla hinnalla saa esimerkiksi itä-Helsingin etnisistä keskittymistä, tuntuu Bagdad Cafen hinnoittelu hiukan korkealta. Koska käyntimme oli melko pikainen, jäi kuitenkin tutkimatta millaista paikan muu tarjonta on, josko se olisi tukenut korkeaa hintaa pienessä ruokalistassa.

Jokatapauksessa, varsin kiinnostava ja kansainvälistä pörinää tarjoava pieni kahvila. Kannattanee käydä kokeilemassa vielä kun se siellä on, ellei tupakkalakitarkastaja ehdi ensin. Ruoalle kuitenkin 3/5.