Terveisiä pitkän viikonlopun lomamatkalta Saaremaalle. Vaikka tämänkertainen ravintola ei varsinaisesti Helsingissä olekaan, se ainakin kiinnittyy kaupunkiin. Kirjaimellisesti.

Poikkesin nimittäin paluumatkalla Tallink Suomi Megastarin buffetissa. Suhtaudun risteilyalusten buffetteihin suunnilleen samalla tavoin kuin viikonloppukäyntiin IKEAssa.

Lyhyesti: ÄLÄ TEE SITÄ

Seuralaiseni innostuksen myötä kuitenkin otin gastronomisen luodin vatsaan ja antauduin ajatukseen viettää osan matkasta 27 euron noutopöydän ääressä.

Massiivinen hävetys alkoi jo autokannelta poistuttaessa, kun ihmisvirran suurin massa suorastaan harppoi buffetia kohti vauhdilla josta Valentin Kononen olisi ollut kateellinen. Ovella massaa vastassa oli kuitenkin tyly viesti – buffet aukeaisi vasta klo 19. Olimme neljä minuuttia aikaisessa.

Väenpaljous kasautui hiljalleen lasiovien taakse ja innostuneesta supinasta päätellen odotettavissa oli varsinainen formulalähtö ovien avauduttua.

Ja näin tapahtuikin. Tasan klo 19 lasiovet avautuivat ja innokas turistilauma työntyi ovenraosta buffet-ravintolan eteiseen vain pysähtykseen tomeraan ”ENSIKSI ENNAKKOON TILANNEET!” -huutoon, joka kaikui tilaan täysin hymyttömän asiakaspalvelijan huulilta. Ilmapiirin pettymystä olisi voinut leikata veitsellä, kuin me siirryimme Tolvasten ja Virtasten kanssa nöyrtyneinä aulan seinämille odottamaan, kun henkiökunta kolusi jo pitkäksi jonoksi kertyneen ihmismassan perukoilta matkalaukkuineen liikkuvat, ennakkoon buffetlipun varanneet matkalaiset. Kymmenen minuutin jälkeen pääsimme lopulta maksamaan osamme ja meille annettiin kartta pöytäämme.

Tämähän oli kuin aarteenmetsästystä, jossa huikeiden seikkailujen ja vastoinkäymisten jälkeen sateenkaaren päässä odottaisi mahtava aarre haaleiden perunoiden ja läskisoossin takana!

Koska koko tarjonnan käsittely kestäisi aivan liian pitkään, keskityn nyt vain lämpimän pöydän tarjontaan, josta vain osa on tässä.

Paahtopaisti oli sitä mitä paahtopaistin nyt voi olettaa olevan. Perus-OK, millä voi tyydyttää vaativimmat lihaa syövät heteromiehet. Kuvassa paahtopaistin alta pilkistää ilmeisesti kiertoilmaisulla ”Chef’s fish” -nimetty ruokalaji, jossa vaalea kala on ilmeisesti kypsytetty virtsalla. Todennäköisesti joku kalaenthusiasti osaisi kertoa enemmän miksi se maistui siltä miltä se maistui ja miksi siitä pitäisi olla ylpeä. Perunoista oli tarjolla keitettyjä ja uunipaahdettuja ”kotimaisia” (keskellä Suomenlahtea on vaikea päätellä kummasta kotimaasta on kyse) perunoita, joista molemmat olivat ylikypsiä. Toki tarjolla oli myös perunamuussia, joka taasen oli ylimyllytettyä ja siten sen koostumus oli liian hienojakoista ja juoksevaa. Lihapullissa oli loistava koostumus, valitettavasti niistä puuttui suurin osa mausta. Uunikasvikset olivat 5/5, niistä kiitokset keittiölle. Lopulta lautaselle päätyi vielä omituisia nyyttejä, joiden nimitystä en pystynyt lukemaan koska ruokien nimilaput oli mitoitettu 120 senttisille. Pöytään kävellessäni latasin mysteerinyyteille aivan liian suuret odotukset, joka päätyi lopulta pettymykseen.

Tallink Megastarin Delight Buffet, yleisarvosana hädin tuskin 2/5. Älä mene jos ihmisyytesi on sinulle kallis ja haluat uskoa huomennakin kanssaihmistesi hyvyyteen.

Tiivistys myös muusta buffetin tarjonnoista:

Juomat 1/5
– ”mitä voit odottaa viiniltä jonka olet jo maksanut ja joka tulee hanasta?”

Alkuruoat 3/5
– ”hei tämähän on ihan jees”

Jälkiruoat 2/5
– Valikoima on laaja, muutamat pikkutarjottavat nousevat selkeästi ylitse muiden. Valitettavasti osa ei.

Tunnelma 1/5
– ”Tältä tuntuu jos joutuisi apokalypsin tultua taistelemaan ruoastaan.”