Kesän matkailusesonki on nostanut taas esille huolto- ja liikenneasemien mainostusta. Onhan kesä todellista matkailusesonkia myös teillä ja se tarkoittaa entistä useamman autoilevan perheen etsivän ruokapaikkoja moottoriteiden varsilta.

Helmisimpukka-ketju ei ole tästä poikkeus ja mainostuksessa käytetty ”Suomen Paras Lehtipihvi” mainoslause saikin niskakarvat pystyyn. Tarkemman tutkimisen päätteeksi kävikin selväksi, että mainoslause oli saatu Iltalehden artikkelista, jossa oli verrattu jopa kahta liikenneasemaa toisiinsa. ABC:tä ja Helmisimpukkaa. Itse kuvakin on vähän niin ja näin, kun siinä näyttäisi lehtipihvejä olevan kaksi kappaletta.

Olen aiemminkin käynyt kokeilemassa Helmisimpukkaa osana wieninleikeprojektiani. Molemmilla kerroilla (kerta 1, kerta 2) kokemus on ollut vähemmän imarteleva, mutta käynnit ovat korostaneet oletuksiani huoltoasemaruokailun nykytilasta. Toki maakunnista varmasti löytyy parempiakin kokemuksia, mutta kun liikutaan tämän blogin alueella, on tilanne mikä on.

Valitsin maanantai-iltapäivän lounaspaikaksi sen tutun (ja ainoan) helsinkiläisen Helmisimpukan, eli Pukinmäessä sijaitsevan huoltoaseman yhteydessä olevan ravintolan. Paikan saavutettavuus on erinomaista tasoa, sijaitseehan se Kehä I:n varrella ja pysäköintitilaa on.

Tiskille saavuttaessa palvelun taso ilahduttaa. Annosta tilatessa oikeasti saa hymyn kaupan päälle ja jostain syystä (arvatenkin jokin kampanja), lounaan päälle saa myös minikokoisen sipsipussin. Tilaan porsaan pippurileikkeen, koska lehtipihviä ei ole lounaslistalla.

Katselen annosta odotellessani ympärilleni ja huomaan asiakkaiden olevan lähes kokonaan joko eläkeikäisiä tai huomioväreihin pukeutuneita. En tunne paikan asiakasprofiilia niin hyvin, että voisin tästä vetää tarpeeksi pitäviä johtopäätöksiä, mutta ensivaikutelmaltaan paikka on edullista lounasta kaipaavien suosiossa.

Koska aiemmat kokemukseni HelmiSimpukasta ovat sillä tasolla kun ovat, eivät odotukseni olleet alusta lähtienkään kovin korkealla. Siksi lienee olikin yllätys saadessani annoksen, kun aivan ensimmäisellä haarukallisella pääsin toteamaan, etteivät kasvikset olekaan tavalliseen tapaan täysin ylikypsiä. Olivatko ne silti tylsiä? Kyllä. Olivatko mauttomia? Kyllä. Mutta tavattoman ylikypsiä ne eivät silti olleet, mitä olen tämän tyylisistä paikoista tottunut odottamaan.

Leike itsessään on hakattu ihan oivasti. Lihan laatu ei ole ihan tikissä ja mureaksi hakkaamisesta riippumatta sekaan osuu sitkeämpää ja jänteisempää osaa. Kastike on hyvin pippurinen ja valtaa koko makumaailman. Täysin mauttomiin ranskalaisiin yhdistettynä se toki toimii, kun suola, pippuri ja tärkkelys muodostavat kivan yhdistelmän, joka hivelee kevyesti nälkäisen ruokamatkailijan makuaisteja.

Kokonaisuutena annos kuitenkin on juuri sellainen mitä liikenneaseman ruokalan leikeannoksesta uskaltaa odottaakkin. Se täyttää sen lämpimän ruoan määritelmän, kun olet jumissa jossain Pohjois-Savossa ja takapenkin jälkeläisten tappelu muistuttaa hankkimattomasta vasektomiasta.

Ruoka-annoksena se ei kuitenkaan nouse kovin merkitykselliseksi ja siksi 1/5 on ihan riittävä arvosana.