Muistelen vielä kaiholla Stockmannia vastapäätä ollutta Bakersia, joka viikonloppuisin jakoi tasaiseen tahtiin laillisia etanolimyrkytyksiä kansalaisille. Tähän samalle liikepaikalle muutti muutamia vuosia sitten O’Learys, joka vetoaa asiakkaisiin urheilubaarin imagollaan. Ja tottahan se on, kaikkialla paikanpäällä näkyy televisioruutuja.

Itse saavuin kuitenkin tyydyttämään sirkushuveja atavistisempaa tarvetta, eli nälän tunnetta. Muutaman minuutin ”odota pöytiinohjausta”-kyltin luona odoteltuani kyllästyin ja kävelin tiskille. Kysymykseen voinko itse etsiä pöytäni, sain aktivoitua tarjoilijan saattamaan minut pöytään. Harmi vain, että ennenkuin ehdin istua siihen, tarjoilija oli jo jossakin muualla ja tilaukset jäivät tekemättä. Viisi minuuttia myöhemmin satunnainen tarjoilija ne kävi ottamassa ja plussaa siitä, että kolajuoma (4e / 0,5L) saapui pöytään alle kahdessa minuutissa tilauksesta, popcorn-korillisen kanssa.

Tilasin listalta fish & chipsin, joka saapui 10 minuuttia myöhemmin pöytään. Annoskoko ei aivan tavattomasti aiheuttanut hämmästystä, mutta ennakkoluulottomasti paneuduin annoksen eri osiin aloittaen ranskalaisista.

Muutaman suikaleen maistettuani mietin, että jäikö makunystyröilleni popcorneista keinotekoisen voin makua. Ranskalaiset tarjoiltiin todella kuumina, joka on aina hyvä asia, mutta en ole koskaan maistanut ranskalaisia joissa on jokseenkin näin eltaantunut sivumaku. Juuri sellainen voi, joka on unohtunut kesäksi kesämökin sähköttömään jääkaappiin.

Kun ensikosketukseni oli jo tähän mennessä pudotettu maan kamaralle, en odottanut kalaltakaan kovin paljoa. Ensisilmäykseltä se vaikutti jo uppopaistetulta kalapuikolta ja valitettavasti haarukan upotessa siihen, sai ensivaikutelma valitettavan vahvistuksen. Kalan pintaleivitys on jotenkin käsittämättömän teollisen tuntuinen, joka takertuu kalaan kuin sissijuusto nessuliinaan (tietäjät tietää). Maku on täysin mitäänsanomaton ja kala itse vaikuttaa puristetulta, pakastetulta kalatiileltä. Jopa suola tuntuu puuttuvan kokonaisuudesta.

Annoksen sivussa tulee pieni kulhollinen tartar-kastiketta, jonka koostumus on jäänyt vetiseksi ja maussa on sama ongelma kuin muuallakin annoksessa. Mauttomuus.

On melkoinen pettymys törmätä annokseen, jossa ei oikeastaan ole mitään hyvän makuista tai hyvin onnistunutta. Tai siis olihan tässäkin, sitruuna – mutta siitä tuskin on kiittäminen O’Learystä.

Olen ketjun palveluita käyttänyt muutaman kerran aiemminkin ja elän siinä uskossa, että parempaakin tarjontaa ravintolan listalta löytyy. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen. Helsingistä löytyy niin valovuosia parempia fish & chips -annoksia, että tämä on kevyesti huonoin tähän astisista ja ansaitsee vakavan varoituksen. Tällaisten annosten vuoksi tällä ruokalajilla on huono maine.

Arvosana 1/5 ja siinäkin on vähän liikaa.