The Rook ei ole entuudestaan tuttu ravintola, mutta kuulin toki sen avautumisesta jo jokin aika sitten. Tiesin paikan ammentavan brittiläisestä pubikulttuurista, mutta olin lopulta myyty kun etsin alueelta itselleni myöhäistä lounaspaikkaa lauantai-iltapäivänä ja huomasin listalla erään lempiannoksistani, eli Fish & Chips (32 €).

Pelkkä annoksen hinta antaa jo lupausta siitä, että jotain erikoisempaa rahalla pitäisi saada. Pieni epäluulo kuitenkin herää silloin kun kävelen paikkaan sisään ja ymmärrän olevani paikan ainoa asiakas. Terassi: tyhjä. Sisätilat: tyhjät. Ainoastaan muutama henkilökunnan jäsen istuu nurkkapöydissä askareiden parissa ja hämmentyy hiukan saapumisestani. Paikka on ollut avoinna jo toista tuntia, joten ei sen niin suuri yllätys pitäisi olla, että joku saattaa kävellä sisään ilmoittamatta.

Ehdin pälyillä ympärilleni noin kolme sekuntia, kun herrasmiesmäisesti elehtivä henkilökunnan jäsen puhuttelee englanniksi hyvin kohteliaasti ja saavutamme nopeasti yhteisymmärryksen ruokailustani ravintolan terassilla. Valinnanvaraa vapaista pöydistä on riittämiin. Paikan terassi ei ole niitä aurinkoisimpia, mutta erittäin tyylikäs ja alueenkin mittakaavassa edustuskelpoinen.

Tilaan pöydässä valitsemani annoksen, sekä valitsen drinkkilistalta paikan erikoisuuden, Admiral Morris‘ old fashioned (16 €) -drinkin. En ollut koskaan kuullutkaan amiraalista tai hänen nimikkodrinkistään, mutta aina kun jossain tuotteessa on näin hyvä tarina taustalla, sitähän pitää maistaa. En pettynyt, mutta ei aivan ollut omaan makuuni. Pidättäydyn mieluummin lempidrinkkieni klassisessa triptyykissä (negroni, old fashioned, whiskey sour).

Annoksen valmistuksessa kestää 15 minuuttia ja rapiat päälle ja pannu saapuu pöytään. Olen aina rakastanut annoksia, joissa tehdään kunniaa hyvinkin raadollisen rahvaille lähtökohdille ja The Rookin Fish & Chips iskee annoksen historiaan kuin Espoon westendiläinen yläluokkapommi.

”Ai jumalauta” – ilahdun hiljaa sisäisesti, kun tarjoilija alkaa esittelemään minulle annoksen eri osa-alueita kuin kyseessä olisi keittiön hulppein mestarinäyte. Vaivainen kymmenen sekunnin mittainen tapahtuma, jossa minulle asiakkaana maalataan korkeammat odotukset annoksestani kuin mitä olen ikinä, koskaan, missään itselleni asettanut tilattuani ”vain” fish & chipsit.

Mikä kauneinta, annoksen esillepano on sen lähtökohdille uskollinen yksinkertaisuudessaan. Eniten silmiinpistävin on pieni tötterö annoksen keskellä, joka paljastuu mallasetikka-suihkepulloksi, sekä tartar- ja hernemujun vieno upgreidaus astetta yläluokkaisempaan suuntaan.

Annoksen ranskalaiset ovat erinomaisia kaikilta osin. Pinta rapea, sisältä sopivan kuohkeita ja suolaus kohdallaan ainakin oman makuni mukaisesti. Kalan on silein koskaan näkemäni paneroitu turska ja ehtii hiukan nostattamaan huolenaihetta mitenköhän sen kanssa on nyt suoriuduttu. Huoli on kuitenkin turhaa, sillä vaikka kuori on häkellyttävän ohut, on kalan mehukkuus ja ”hiutaleisuus” säilynyt kohdallaan. Pienissä määrin syömiseen kaipaisi apuvälineenä lusikkaa, jota tarjotaankin kun tarjoilija käy kyselemässä välillä kuulumisia. Tästäkin suuri plussa.

[katso video instagramissa]

Hernemuju on herkullista, pieni mintun vivahde maussa tuo siihen ihan uutta kulmaa joka vie kokemuksen ihan toiseen potenssiin ja tartar-kastikkeeseen laitetut kaprikset ovat erinomainen lisä näin wieninleikeharrastajana. Molemmat lisukkeet ovat selkeästi parhaimmasta päästä ja on täydellisen ilahduttavaa päästä maistamaan tällaista, joihin on selkeästi panostettu sekä vaivaa että ajatusta. Kuin pisteenä I:n päällä, myös annoksen sitruunanpuolikas on kevyesti grillattu ja maustettu.

The Rook oli minulle uusi tuttavuus, mutta tällainen pienikin kokeilu sai synnytettyä paikkaan jo selkeän tarpeen käydä kokeilemassa sitä uudelleen. Tarjoilijan kanssa keskusteltuani aterian jälkeen mainitsin rehellisesti, että kyseessä oli eittämättä paras Fish & Chips -annos mitä olen koskaan maistanut. Toki debaatin alle voi jäädä se, että oliko tämä oikeastaan fish & chips lainkaan, sillä jotenkin annoksen historian taakkaan kuuluu se nihkeä kuorrutus, enemmän tai vähemmän härskiintyneen rasvan maku ja hiljalleen rasvaan liukenevan paperin maku.

Oli annoksen perusteista mitä mieltä tahansa, toi The Rook tarjonnallaan satunnaiselle paikkaan poikenneelle ensimmäisestä minuutista alkaen täydellisen asiakaskokemuksen niin ruoan, juoman kuin palvelunkin osalta.

Oliko niissä kuitenkin jotain mitä itse muuttaisin? Toki, mutta kun tällä tasolla ainoa ”kritiikki” on täysin lillukanvarsiin takertuvia makuasioita, voin täydellä sydämellä sanoa The Rookin tavoittaneen jotain sellaista mitä vastaan on vaikea taistella kun alueella seuraavan kerran mietin paikkaa rentoon ruokailuun.

Ei ole mitään syytä antaa pienempää arvosanaa kuin 5/5.