Uusille asuinalueille syntyy usein paljon kivijalkaravintoloita, joista useimmat ovat aina niintä perinteisiä kebabberioita. Virkistävänä poikkeuksena on Sompasaareen majansa pystyttänyt The Butter Boys, josta olen lyhyessä ajassa kuullut useammastakin suunnasta pientä hypetystä. Siispä eräänä hetkenä matka kohti Sompasaarta ja myöhäinen lounas kasaan.
Ensivaikutelma ravintolasta on todella neutraali. Tila henkii suhteellisen uuden rakennuksen kivijalkaravintolaa ja sisustuksesta ei voisi yleisemmin päätellä paikan tarjoavan juuri amerikkalaisperäisiä sandwichejä. Pääosin melko geneerinen atmosfääri on yllätyksetön ja jopa kliinisen lattea.
Ensikosketus palvelutasoon on neutraali, kiirehtivä ja ajoittain hiukan ärsyyntynyt. Tuntuu kuin olisin vähän haitaksi, mutta ainakin hätäisesti esitettyyn kysymykseen ruokalistasta vastataan nopeasti. Muuten asiakaspalvelu tiivistyy sanoihin ”käyks Pepsi Max”-vastaukseen kevytkolaa tilattaessa. En ikinä ole törmännyt tällaisessa tilanteessa maksupäätteen kysymään tippiin kun ruoasta ei ole vielä tietoakaan ja palvelua olen saanut ehkä 30 bruttosekuntia, mutta niin se vaan on – The Butter Boys pyytää tippaamaan ennen lounasruokailua. Vähän erikoinen asetus maksupäätteessä, sanoisin.
Arkisena alkuiltapäivänä ravintolassa on lisäkseni kuusi asiakasta, jotka ovat jo lopettelemassa omaa ruokailuaan. Olen tilannut paikan ehkä eniten keskustelua herättäneen annoksen, legendaariseen maineeseen nousseen TV-kokin Anthony Bourdainin nimikkoannoksen (lounashinta 13,50 €), joka on perunasämpylään tehty laskuhumalaherkku. Yksinkertaisimmillaan annos on mortadella-makkaraa, provolone-juustoa, majoneesia ja sinappia, mutta The Butter Boysin versio on korvannut majoneesi-sinappiyhdistelmän hunajasinapilla. Ruokajuomaksi Pepsi Max -tölkki (3,90 €), jonka hintataso on korkea. Erityisesti lounasruokaillessa tällaisesta jää vähän nihkeä fiilis, jossa juoman osuus nousee neljäsosaan koko ateriasta.
Annos saapuu 10 minuutin päästä tilauksesta ja rehellisesti sanottuna, näyttää todella hätäiseltä. Mietin pari sekuntia, että maksoinko tästä todellakin 13,50 euroa. Ulkoisesti annos nimittäin näyttää rasvaiselta kinkkusämpylältä, jonka ympärille on heitetty mikroperunoita.
Maistaessani mieli muuttuu. Aivan ensimmäisestä puraisusta saakka Bourdainin maku on todella tasapainoinen kokonaisuus. Provolonen ja mortadellan yhdistelmä on syntisen hyvää ja mikä parasta, valittu hunajasinappi täydentää sitä erinomaisesti. Harvoin tulee ajatusta, että jokin maku veisi ns. kielen perseeseen, mutta tämä on niistä ensimmäinen. Olen aiemmin maistanut vastaavan tyyppisiä leipiä/sämpylöitä, mutta tästä todellakin maistaa sen, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tätä annosta on viilattu huolella. Yksittäisenä annoksena kevyesti 5/5. Erinomainen esimerkki, miten yksinkertaisuus voi olla todella kaunista & herkullista.
Lounasannoksena 13,50 euron hinta tuntuu korkealta, sillä ranskalaiset eivät oikein vakuuta. Bourdain kannattaakin käydä poistamassa kokeiluun 10 euron listahinnalla, mikä on sämpylän hinta ilman ranskalaisia.
Tiedän tähän tulevan nyt mielipiteitä, että kympin hintainen sämpylä on liian kallis/ryöstöä jne. On totta, että näin yksinkertainen annos olisi helppo tehdä itsekin (aineksien kerääminen onkin sitten toinen juttu). Ravintolat ovat kuitenkin noin ylipäätään syntyneet täyttämään sen hetkellisen tarpeen elämässä, jossa joskus olisi kiva, että joku tekisi sen ruoan sinun puolestasi ja tämä on ehkä yksi hyvä esimerkki siitä.
Anthony Bourdainin nimikkoleipä on nimittäin yksi herkullisimmista annoksista mitä olen pitkään aikaan Helsingissä syönyt. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, maksoi mitä maksoi. Hinta saattaa tuntua kalliilta, mutta pelkkä kokemus on sen arvoinen.
Mainittakoon, että kävin syömässä myös paikan UUH-MAMI CHEESE -juustoburgerin (15 €), joka on erinomainen burger, mutta ei nouse samalla tavalla elämykseksi. Burger on makukokonaisuutena hyvä, ellei erinomainen ja varsinkin sen parmesan-tryffeli -majoneesi on todella kovaa luokkaa. Kun burger kuitenkin tarjoillaan ilman taskua ja sen kokonaisuus on melko kostea, ei sen hajoamista käsin syötäessä estä mikään. Myös hinta on mielestäni pari euroa yläkanttiin.
Kokonaisuutena The Butter Boys vaikuttaa tervetulleelta ravintolalta. Sen valitsema linja on kiva, persoonallinen ja erottuva. Harvemmin innostun uusista konsepteista niin paljon kuin tästä. Palvelussa ja konseptoinnissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Muutamat timanttiset yksityiskohdat eivät riitä nostamaan kokonaisuutta parhaaseen A-luokkaan ja pienet kömmähdykset pudottavat kokonaisarvosanaa entisestään. Mietin kovasti antavani tälle 3/5 sillä nykytilassa en usko meneväni uudelleen ravintolaan, mutta heikko 4/5 on oikeudenmukaisempi arvosana.
Katso myös Onlynamsin jakso aiheesta.