Itä-Pasilan uumenista löytyvä brasilialainen ravintola on käynyt oman sosiaalisen mediani fiideissä pariin otteeseen aina siitä lähtien kun olen paikan ensi kertaa havainnut. Etelä-Amerikan suurimman maan keittiötä edustavia ravintoloita ei liiemmälti taida muita tässä kaupungissa olla, joten vierailu paikanpäällä oli pakko tehdä.
Tämä tilaisuus tuli vastaan joulun alla, kun eräänä perjantai-iltana oli ruokapaikka haussa juuri Pasilan alueella. Sateisena iltana matka Pasilan asemalta ravintolaan oli lähes suora kävely, joka samalla osoitti itäisen Pasilan arkkitehtuurin hienouden kaikessa DDR-henkisessä brutaaliudessaan.
Samaa brutalismia on nimittäin havaittavissa myös ravintolan julkisivussa. Raskas metalliovi ei varsinaisesti houkuttele astumaan sisään ja muutenkin talon kulma näyttää enemmän zombie-invaasioon valmistautuvan yhteiskunnan kuin ravintolan julkisivulta. Sisään astuessa paikan atmosfääri paljastuu lähes täydelliseksi lounasravintolaksi kaikessa koruttomuudessaan. Yhtä seinää koristavat buffet-tiskit ja kaikkien suuryritysten ruokaloista tutut kalusteet antavat satunnaiselle illanviettäjälle taatusti ajatuksen siitä tultiinko nyt paikalle täysin väärään aikaan. Kaiken lisäksi, paikka on saapuessamme täysin tyhjä.
Meidät otetaan vastaan ystävällisesti ja ohjataan pöytään. Ruokalistat löytyvät pöydistä.
Ruokalista on melko kevyt kooltaan, eri tason annoksia on 2-4 kappaletta, joiden hinnoittelu tuntuu omituiselta. ”Grillattu kanafilee” tai ”Kana stroganoff” eivät 25 euron hintaisina juurikaan houkuttele, mutta toivon annosten taakse kätkeytyvän paljon enemmän kuin mitä pelkästä tekstistä voisi päätellä. Päädyn brasilialaiseen feijoada-annokseen (25 €).
Alkuruokana otetut uppopaistetut kroketit katoavat kitusiin pirtsakan dipin kautta. Risolis Vegano (10 € / 6 kpl) kroketti on näistä paras maultaan ja hiukan taikinaiselta rakenteeltaan, juustokroketti on täsmälleen juuri sellainen mitä suurin osa leivitetystä, uppopaistetusta juustosta.
Itse pääruoka tulee pöytään omalla ajallaan, josta ensimmäisenä tulee pöytään iso lautasellinen silputtua salaattia. Annos itse seuraa kohta perässä, jossa on kulhollinen riisiä, paahdettua maniokkia (farofa) ja itse feijoada, eli kulhollinen liha-papupataa.
Annosten kotiruokamaisuus houkuttaa ja kummastuttaa samaan aikaan. Riisi on kypsytetty erinomaisesti ensin öljyssä kuullottaen ja sitten keittäen. Farofa ei sellaisenaan maistu oikein miltään, mutta käsitykseni mukaan se onkin enemmän lisuke jota sekoitetaan muihin ruokiin. Kovasti karjalanpaistin mieleen tuovan feijoadan tuoksu on todella tymäkän pehmeä ja tuo kovasti mieleen kokeiluni vuosia aiemmin meksikolaisten mole-kastikkeiden kanssa. Padasta löytyy myös todella hyvin hautuneita ja mureita pieniä lihanpaloja ja ohuita makkarasiivuja, mutta niitä löytyy vain kaksi molempia. Pääosa padasta on vain papuja, joka tekee annoksesta melko yksipuolisen ja asettaa 25 euron annoshinnan hiukan harmilliseen asemaan.
Paikan jälkiruokia on kehuttu ja suklaa-kookoskakku onkin erinomainen. Ehkä parhaimpia koskaan maistamiani versioita, joka on todellinen kehu siltäkin kantilta, etten juuri välitä kookoksesta.
Kokonaisuutena Pastelaria Brasil on ainutlaatuista makumatkaa eteläamerikan keittiöön odottavalle pieni pettymys. Se eittämättä tarjoilee autenttisia annoksia sikäläisestä keittiöstä, mutta sen valikoima tuntuu pliisulta ja tavanomaiselta. En ole brasilialaisen keittiön asiantuntija, mutta tiedän sen ottaneen vaikutteita vuosisatojen ajan alkuperäisväestön, portugalilaisten siirtomaaisäntien kuin afrikkalaisten orjienkin myötä. Kaikki se voima mikä näiden historian tarinoiden kautta olisi mahdollista siirtää ruokalistan kautta asiakkaalle, loistaa poissaolollaan.
Toki tässä kokemuksessa on otettava huomioon että se on vain yhden pääruoka-annoksen ja ruokalistan tarkastelun perusteella luotu tunne. Tällaisissa ravintoloissa on todella tärkeää luoda asiakkaalle myös tunnelmaa ja tarinaa ruoan takaa, eikä vain ilmoittaa että tässä annoksessa on kanaa. Toki palvelun ollessa näin välitöntä, tiedon varmasti saa juttelemalla henkilökunnan kanssa.
Silti, Pasteleria Brasil jättää tahtomaan lisää. Se onnistuu siinä missä se tavallaan epäonnistuu. Se ei ole tavallinen ravintola, vaan enemmän tunne siitä, että olet jossain frendien ylläpitämässä lounasravintolassa sulkemisajan jälkeen aloittelemassa perhejuhlia. Sen tarjoama tunnelma on koruton, kotiruokamainen ja suoraviivainen, jota parhaimmillaan ryydittää erinomaiset maut.
Valitettavasti paikka tuntuu samalla menettävän potentiaalia reilusti, joten kokonaisuutena se putoaa keskiluokkaan 3/5. Siitäkin huolimatta, varovainen suositus tutkimusmatkailuun monilta osin – valikoimasta todennäköisesti löytää muitakin 5/5 annoksia kuin jälkiruoat.
