Tämä teksti kuuluu olennaisena osana jälleen yhteen Onlynams-tuotantoon, jossa itse olin kameran takana. Katsokaa siis oheinen tämänkin artikkelin loppuun upotettu Youtube-video osana tätä mielipidettä.

Jokatapauksessa, saavuin itse paikanpäälle 10 minuuttia ennen Pyryä ja katselin hiukan epäuskoisesti Kampintorille pysäköityä mercedeksen ruokarekkaa. Ulkopuolelta ei mistään olisi arvannut, että tämä pieni kärry olisi ollut puoli vuotta aiemmin kuuminta hottia mitä Tiktok-foodieiden trendauslistalla oli liikkunut. Nyt uinuva pieni kioskiauto vaikutti kylmänä ja tihkusateisena päivänä siltä, ettei siinä todellakaan olisi ollut koko päivänä yhtään asiakasta. Me olimme liikenteessä puolenpäivän jälkeen, joten varsinainen lounasryntäys oli saattanut mennä meiltä vain ohitse.

Tilasimme ateriat ja tavalliseen tapaan keskittyessäni enemmän kuvaamiseen kuin vaihtoehtojen miettimiseen, valitsin proteiiniksi kanan ja päädyin antamaan valinnat muista täytteistä täysin henkilökunnalle. Lemongrass Chicken (10,90 € / 20 cm – 13,90 € / 28 cm) sai väliinsä myös peanut satay -kastikkeen, josta en ollut mitenkään erityisen iloinen. Maapähkinä ei kuulu millään tasolla lempiasioihini (olen sille myös lievästi allerginen) ja syvästi inhoan esim. maapähkinävoita. Jokatapauksessa, itsehän sysäsin vastuun henkilökunnalle, joten ”syödään nyt sit vaan” -välähti mielessäni.

Leipä on ihan tavallista vehnäleipää, mutta pieteetillä toteutettu. En tiedä tekeekö Bamilami itse leipänsä, enkä oikeastaan välitä, sillä itsetehdyn leivän vaikutusta usein liioitellaan. Käytännössä ainoa syy sen sanomiseen ääneen on aina ”emme osta tätä läheisestä marketista josta itse voisit kasata saman leivän 75% halvemmalla”. Leipä ei vie kokonaisuudessa tilaa täytteiltä lainkaan, vaan toimii mainiosti lavettina. Se on pehmeää, mutta ei jauhoista.

Täytteissä ihan odotetusti on kuitenkin kiitetyn leivän salaisuus, sillä mikään täytteistä ei oikeastaan nouse häiritsevästi toisen edelle. Kana ei odotetusti maistu lainkaan, vaan suuhun tulvahtaa joka puraisulla makuja hiukan eri kulmasta. Välillä löydät makua hallitun pähkinäisestä, mutta vienosti poltetta jälkimaussa tuovasta satay-kastikkeesta, välillä taas vieno yrttien maku nousee pinnalle. Jossain vaiheessa huomasin kuikuilevani auton seinällä olevalle ruokalistalle miettien, onko tässä porkkanaa (vastaus: on). Maut eivät kuitenkaan ole yksiulotteisia, vaan tässä jos jossain on sitä hilpeää eksotiikkaa mitä isämme ovat aikanaan hakeneet Keihäsmatkojen siivin Mallorcalta. Suussa on niinsanotusti bileet joka haukkaisulla.

Tottakai, kritiikkiä voisi antaa hinnoittelusta. Yli kympin maksava 20 cm leipä ei ole ihan suhteessa lämpimissä sisätiloissa nautittuun, kivijalkaravintolasta tai -kahvilasta saatavaan tuotteeseen. Silti, emme ole arvioimassa tässä Helsingin ruokarekkapolitiikkaa tai sen aiheuttamaa vinoutumaa kilpailuun, joten Bamilamin tarjoilema Banh Mi (tai siis ”Bánh Mì”) on erinomainen kokemus. Se tarvitsisi tähän aikaan vuodesta ympärilleen lämpimän ja viihtyisän sisätilan, mutta alueellisesti paikka palvelee pääosin toimistotyöläisiä jotka muutenkin puurtanevat yhteisen kansantaloutemme eteen työpöytiensä ääressä mitä – 12-15 tuntia päivässä? Sellaiseen työelämään oman pöydän ääressä nautittu 20 sentin ja 20 minuutin erinomainen lounaspatonki tuo ansaittua luksusta arkeen ja siksi ei Bamilamin osalta voi antaa kuin täydet 5/5.

Erinomainen kokemus, ensikertalaisuus varmasti vaikuttaa, mutta saa tulemaan takaisin uudestaan.