Uuno on osunut silmääni useammastakin artikkelista, jotka ovat käsitelleet kaupunkimme pizzaskenen tilannetta ja paikka lienee tuonut maahan käsitteen pinzasta, eli ilmavamman, valmiiksi esipaistetun pizzapohjan. Uuno ei itse tee pohjia, joten vähän jännitti, millainen kokemus sen myötä tulee – muistelen edelleen yhtä varhaisimista pizzakokemuksistani jossain 1980-luvun alussa, kun äitini kanssa Lohjan Anttilan kahvilassa tilasin pizzan – ja sain Saarioisten roiskeläpän. Kenties tästä olisi tulossa samanlainen valmispizza-kokemus?

Uunon neljästä ravintolasta osui tielleni Jätkäsaaren ravintola. Sisään mentäessä henkilökunta huolehti omiaan ja noteeraaminen tapahtui vasta kun olin jo kaivelemassa lompakkoani esille. Valitsin paikan suosituimman pizzan, eli ”Pepen” (14,40 €) ja juoman. Istuuduin odottamaan ja 15 minuutin päästä pinza tarjoiltiin eteeni leikkuulaudalla.

Annoksen ajatus on selkeästi syödä pala palalta käsin, mutta kahdeksaan osaan leikattu pizza oli leikattu sen verran huonosti, että aseiden käyttäminen oli tarpeellista. Pinzan alla oleva rasvapaperi tosin repeilee välittömästi, joten jos aiot itse ruokailuun käyttää välineitä, kannattaa tarkkailla ettet samalla saa paperia makuprofiiliin.

Ensivaikutelmaltaan pizzan runsaus miellyttää ja vaikka täytettä on kohtuullisen paljon, suuri osa runsaudesta tulee pohjan ilmavuudesta. Ensipuraisulla pizza on vahvan juustoista, mutta parmesan tuo siihen erittäin hyvän kulman. Täytteiltään ”Pepe” on tasapainoinen, täytteet ovat tuoreita, eikä maussa ole oikeastaan mitään poikkipuolista sanaa. Pohja toimii kokonaisuudessa, siinä on sopivasti rapeutta, mutta se jotenkin tuntuu vaisulta – en aivan tarkkaan osaa sanoa miksi. Ehkä siksi, että _tiedän_ sen olevan puolivalmiste ja vanhat traumat nousevat esiin.

Palvelun kannalta saapuvan asiakkaan huomiointi olisi voinut olla aktiivisempaakin, mutta pääosin myös palvelusta jää hyvä tunne. Nuorten asiakaspalvelijoiden jättämä tunnelma on positiviinen, asiallinen ja rento. Piristävää on, että palvelua saa myös selkeällä suomen kielellä.

Jotain kokonaisuudesta silti puuttuu. Hinta-laatusuhde on riittävä, joten se ei ainakaan ole syynä ja kuten mainittua, myös palvelu on kohdallaan. Veikkaisin sen olevan se sisäänrakennettu ajatus siitä, että pizzat pitäisi vähintään leipoa paikanpäällä?

Tästä huolimatta, Uuno ansaitsee kokonaisuudestaan 4/5 arvosanan. Se ei varsinaisesti luo mitään oikeasti uutta, tekee vain pizzan hiukan eri tavoin – mutta samalla tekee sen myös toimivalla ja maukkaalla tavalla.