Jos tässä jokin tovi sitten olisin alkanut listaamaan maailman keittiöitä, joista ei allekirjoittaneella ole hevon **tun käsitystä, saattaisi ensimmäisten joukossa tulla venezuelalainen keittiö. Tämän ongelman korjasi viime talvena majaansa Oulunkylään tehnyt Arepera Bros.

Olin varmasti jossain vaiheessa kuullut ravintolan perustajien aiemmasta ruokavaunusta, mutta vasta ravintolan avaaminen toi paikan oikeasti tutkalleni. Venezuelalainen ruokakulttuuri oli (ja on pääosin edelleen) täysin tuntematon ja tästä syystä paikan tarjonta kiinnosti todella paljon. Muutaman epäonnisen käyntiyrityksen jälkeen päätin eräänä harvinaisena vapaapäivänä suunnata matkani kohti Oulunkylää myöhäisen lounaan merkeissä.

Ravintolan tila kiiltelee puhtauttaan ollen selkeästi ensimmäisen vuokralaisensa käytössä. Mitään kulttuurielämystä ei heti vastaan iske, silllä tämä voisi olla minkä tahansa muun etnisesti suuntautuneen ravintolan ensivaikutelma. Sisustuksessa ei juuri mikään vivahda eteläamerikkaan ja ensivaikutelmaltaan se varmastikin paikan heikoin osa. Puhtaus on tietysti vain plussaa.

Valitsin listalta kana-arepan (14 €), eli maissileivän sisässä olevan ”kanamuhennoksen juustolla”. Jo tämä yhdistelmä vaikutti ensialkuun melko eksoottiselta valinnalta, mutta ensikertalaisena, sekä nälkäisenä en halunnut lähteä kokeilemaan liikoja.
Jos tässä jokin tovi sitten olisin alkanut listaamaan maailman keittiöitä, joista ei allekirjoittaneella ole hevon **tun käsitystä, saattaisi ensimmäisten joukossa tulla venezuelalainen keittiö. Tämän ongelman korjasi viime talvena majaansa Oulunkylään tehnyt Arepera Bros.

Olin varmasti jossain vaiheessa kuullut ravintolan perustajien aiemmasta ruokavaunusta, mutta vasta ravintolan avaaminen toi paikan oikeasti tutkalleni. Venezuelalainen ruokakulttuuri oli (ja on pääosin edelleen) täysin tuntematon ja tästä syystä paikan tarjonta kiinnosti todella paljon. Muutaman epäonnisen käyntiyrityksen jälkeen päätin eräänä harvinaisena vapaapäivänä suunnata matkani kohti Oulunkylää myöhäisen lounaan merkeissä.

Ravintolan tila kiiltelee puhtauttaan ollen selkeästi ensimmäisen vuokralaisensa käytössä. Mitään kulttuurielämystä ei heti vastaan iske, silllä tämä voisi olla minkä tahansa muun etnisesti suuntautuneen ravintolan ensivaikutelma. Sisustuksessa ei juuri mikään vivahda eteläamerikkaan ja ensivaikutelmaltaan se varmastikin paikan heikoin osa. Puhtaus on tietysti vain plussaa.

Valitsin listalta kana-arepan (14 €), eli maissileivän sisässä olevan ”kanamuhennoksen juustolla”. Jo tämä yhdistelmä vaikutti ensialkuun melko eksoottiselta valinnalta, mutta ensikertalaisena, sekä nälkäisenä en halunnut lähteä kokeilemaan liikoja.

….ja silti, annos pääsi yllättämään.

Kyllä. Kuvassa näette ihan normaalin annoksen. En pyytänyt extra-extra-tuplajuustoa.

Juustoa on tässä annoksessa ai-van helvetisti.

Korostan tätä, että tämän nähtyäni koin pienen kulttuurishokin. Miten helvetissä kukaan voi edes syödä tällaista määrää juustoa leipänsä välissä, saati pitää sitä hyvänä ideana? Tai maistuvana?

Poistin puolet juustosta, puristin leivän tiukasti kasaan ja puraisin.

”Ei lainkaan hullumpaa”, huomasin ajattelevani itsekseni. Itseasiassa, aika hiton hyvää! Maissileipä erottuu edukseen pelkästään erilaisuudellaan, mutta on myös samalla sopivan tiivis, sopivasti rapeutunut ja maukas. Kanamuhennos on myös todella hyvää ja leivän välissä olevat höysteet toimivat mainiosti sen ja (puolikkaan) juuston kanssa. Ne teistä jotka pitävät nyt pyhäinhäväistyksenä juuston vähentämistä annokseen tarkoitetusta määrästä – olkaa hiljaa.

Pelkästään kun katsoo yllä olevaa kuvaa, voi todeta jo pelkällä vilkaisulla ettei Arepera korosta fiiniä silmillä syömisen filosofiaa. Tämä on brutaalia ja suoraviivaista, hiilihydraattien ja rasvan täyttämää ravinnon absorbointia. Katuruokaa, sanan absoluuttisessa ja rajuimmassa mahdollisessa muodossaan. Hienostelevin osa tässä paikassa on neljä seinää ja katto, hyvänä kakkosena tulee lautanen.

Palvelu taasen on superystävällistä ja rentoa. Pieni arvaus toki on, että palvelua voi olla hankala saada suomeksi, mutta se taasen on näin aidoissa paikoissa jo oletuskin.

Arepera on käynnin arvoinen paikka. Lokaationa Oulunkylän perätalojen kulmahuoneisto Ikea-klinkkereineen ja korkeine huonekorkeuksine ei tarjoa sitä atmosfääriä jossa tämä ruoka on parhaimmillaan – vaan se suoraastaan huutaa istumista betoniporsaan päällä hiukan hämärtyvässä kesäillassa, muutaman hyvän oluen kanssa. Suoraan pullonsuusta, tottakai.

Ainoa asia josta voi kritiikkiä antaa on oikeastaan se, että kun ruoka on anteeksipyytelemättömän rujoa ja aitoa katuruokaa, hintataso on silti melko korkea. Se on silti hintansa arvoinen, mutta ehkä siitä syystä ei luo heti pakonomaista tarvetta päästä paikanpäälle uudelleen.

4/5