Viimekertaisen artikkelin jälkeen on syytä siirtyä takaisin itään, tarkemmin sanottuna Itäkeskukseen, jota fundamentalistieläkeläiset eivät hyökkää raparperikaupunginosastaan
puolustamaan. Jostakin se hupi on ilmeisesti saatava kun odottaa kuolemaa.

Jokatapauksessa, tällä kertaa katsauksessa Itäkeskuksen yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin ravintola, Fonda del Sol.

Eksoottisesta nimestään huolimatta, tässä matalin aidoin rajatussa ruokailutilassa ei ole yhtään enempää eksotiikkaa kuin Fuengirolan Tauski-baarissa tai Torremolinoksen sikajuhlissa. Tämä käy kipeästi ilmi satunnaiselle ruokamatkailijalle viimeistään siinä vaiheessa, kun portista sisään kävelee. Vastassa on lounasajasta huolimatta sankoin joukoin vapaita pöytiä, eikä listasta juuri eksotiikkaa irtoa. Puolet listasta on uppopaistettua, tapakset suhteellisen mielikuvituksettomia – joten päädyn valitsemaan listasta vanhan tutun mittaamaan keittiön laatua, eli Fish & Chipsin (14,90e).

Palvelu on yllättävänkin positiivista ja jopa innokasta hymyineen kaikkineen. Siitä huolimatta lounasannoksessa kestää viitisentoista minuuttia ja ensivaikutelma annoksesta on – miten sen nyt oikeastaan kuvainnollisimmin ilmaisisi – ”kalapuikkomainen”. Annoksessa
komeilee ranskalaiskasan päällä ennennäkemättömän teollinen brikettipötkyläinen. En usko hetkeäkään, että keittiö olisi tehnyt tämän itse, ellei sellaiseksi lasketa sitä että se otettiin pakastimesta rasvakeittimeen. Ja jos on, kokkia odottaa ruusuinen tulevaisuus millä tahansa pintakäsittelyalalla (hox hox Ab Pintalaasti & Botox Oy).

Tärkeintä on kuitenkin maku, mutta sitä ei ensipuraukselta juuri irtoa. Rasvainen kuori peittoaa kaikki maut alleen ja suuhun jää parkettivahamainen jälkimaku. Positiiivista jötkäleen rakenteessa tosin se, että käsittelystä huolimatta (tai juuri siksi) kalan rakenne on säilynyt suhteellisen tiiviinä, eikä se ole juuri muussaantunut, kuten monessa muussa vastaavassa annoksessa on helposti päässyt käymään. Remoulade maistuu purkkitavaralta. Todennäköisesti se sitä onkin, josta sitruuna pelastaa hiukan tilannetta. Mieluusti maistaisin tässä kalaruoassa edes suolaa, jos en muitakin merellisiä makuja.

Suolattomuus jatkuu myös lisukkeissa, sillä ranskalaisista tuntuu se unohtuneen melkein kokonaan. Jotta suolattomuutta ei huomaisi, on ne jätetty myös osittain puoliraaoiksi ja pehmeiksi. Toivottua rapeutta löytyy vain ehkä neljänneksestä ja niistäkin vain nimeksi. Salaatti on selvästi annoksen paras osuus, sen ainekset ovat tuoreita ja rakenne hyvä.

Kokonaisuudessaan Itiksen Fonda del Sol on  pettymys. Tämän kokemuksen perusteella on vaikea uskoa sen onnistuvan missään muussakaan ruokalistan annoksessa, mutta jos joku lukijoista on sen pystynyt todistamaan, toivon kommentteihin siitä mainintaa. Tämänkertainen annos edustaa hyvin laiskaa, asiakasta aliarvioivaa keittiötä, joka on hukannut kaiken rakkauden ruokaan jo kauan sitten ja antaa voittolaskelma-excelinsä ohjata reseptiikkaansa. Ei näin hyvät ihmiset.

Ei näin.