Oli aika taas kokoontua kaveriporukalla viettämään pitkää illallista ja kohteeksi valikoitui Saari. Yksi ravintola, josta en ollut koskaan kuullut mitään aiemmin, mutta jotenkin olin koko ajan tiennyt missä se sijaitsee. Saari sijaitsee Sirpalesaaressa, joka on monelle tutun Cafe Carouselin viereinen pieni saari, jonka erottaa mantereesta muutamien kymmenien metrien levyinen laivaväylä. Saarelle pääsee kesäkaudella 20 minuutin välein kulkevalla veneellä ja saaren saavuttaa sillä muutamassa minuutissa.

Saarelle saapuminen on siis oman vaivannäkönsä takana, mutta vähänkin merellisissä ympyröissä viihtyville se on sen väärti. Jos saari olisi kävelysillan tavoitettavissa, se olisi todennäköisesti jo pilalla. Nyt maihinnousijaa on tervehtimässä saaren linnustoa ja hyvin hoidetut kävelypolut, ympäristö on siisti ja virheetön. Pieni reippailu laiturilta ylemmäksi saareen saa satunnaisen matkailijan kohtaamaan vahvasti pursiseuramaisen talon, jossa myös ravintola Saari pitää majaansa.

Rakennuksen arkkitehtuuri henkii vanhaa rahaa. Selkeän 1960-luvun tyylinen rakennus on säilyttänyt paljon aikakaudestaan ja sisään astuminen tuo entistä selkeämmin tunteen siitä, että tämä jos jokin rakennus on nähnyt pystytyksensä jälkeen sellaisia koksu-/kossubileitä, että Kekkonenkin kalpenisi. Ellei ole ollut niissä mukana. Ilmassa leijuu vieno konjakin ja kloriitin tuoksu, joka vahvistaa entisestään tunnetta siitä, että tällaisten rakennusten uumenissa on aina salainen uima-allasosasto.

Tällaisesta ravintolasta ei voi puhua ottamatta huomioon sen rakennusta. Paikat eivät ole mitenkään rempallaan, mutta rakenteiden ikä näkyy. Seinillä on tummuneita kohtia ammoin niissä kohdin riippuneista tauluista ja perinteistä vihjaavia pursiseuraesineitä on suunnassa jos toisessakin. Sanalla sanoen, upea rakennus. Toivottavasti se aikanaan saa arvoisensa restauroinnin.

Olimme päättäneet aloittaa illan hyvin aikaisin, joten klo 16 lauantaina olimme paikan ensimmäiset asiakkaat. Sateita luvannut säätiedotus ja kova tuuli oli selkeästi verottanut kävijöitä, sillä koko illan aikana paikassa meidän lisäksemme oli vain neljä asiakasta. Se on tottakai harmillista ja tällaisissa tilanteissa sitä toivoisi ihmisten löytävän ravintolan tarjonnan paremmin myös säähaasteellisina iltoina. Säästä huolimatta näkymät nimittäin olivat hulppeat.

Saapuessamme henkilökunta oli hiukan kadoksissa, mutta rehellisyyden nimissä olimme muutenkin etuajassa. Silti seisoessamme aulan ”odottakaa tässä pöytiinohjausta”-kyltin kohdalla aina hiukan kirpaisee keittiöhenkilökunnan huomaavan, eikä silti tekevän asialle mitään. Pelkkä huikkaus luukusta ”hovimestari tulee aivan tuota pikaa” auttaisi odottelua.

Saimme pöydän ehkä ravintolan parhaalta paikalta. Olimmehan päivän ensimmäiset asiakkaat. Tässä vaiheessa henkilökunta selkeästi jo ymmärsi millainen ryhmä heillä oli palveltavana ja asennoituminen siirtyi pykälää rennommaksi. Ruokalistan valmiit menut ovat usein näissä illanvietoissa niitä valitsemiani vaihtoehtoja, mutta Kapteenin menun (63 e) lohiannos ei innostanut ja toisaalta vapaalta puolelta löytyvä härkäcarpaccio (17,90 e) kiinnosti paljon enemmän alkuruokana kuin valmismenuiden vaihtoehdot.

Se olikin erinomainen valinta, sillä carpaccioksi se oli erittäin hyvä. Liha oli laadukasta ja annoksen savusärkikreemi toimi loistavasti västerbotten-juuston kanssa yhteen. Jos alkuruoan on tarkoitus herättää ruokahalua, tämä annos täytti tarkoituksensa täydellisesti.

Pääruoaksi valitsin karitsan niskaa ja karitsa-parmesanmakkaraa. Annoksessa oleva makkara oli selkeästi annoksen kuningas, sillä sen maku ja rakenne olivat todella hyviä. Karitsan niska ajoi asiansa hyvin, mutta ei aiheuttanut erityistä wau-reaktiota ja annoksen muut osat olivat teknisesti täydellisesti toteutettuja. Annoksen hienovaraisin lisuke, eli minttugremolata olisi saanut olla omasta mielestäni voimakkaampaakin.

Jälkiruoaksi valitsin laventeli-mustikkapannacottan (13,90 €), joka oli kolmesta annoksesta heikoin, mikä ei tietenkään tarkoita sitä että se olisi huono. Kahden edeltävän annoksen jälkeen se jäi vain makumaailmaltaan kovasti muiden varjoon.

Kokonaisuutena ilta oli menestys ja Saari tarjoili läsnäolijoille juuri sitä mitä kaipasimmekin. Kokemusta, palvelua ja maisemia. Ei välttämättä tässä järjestyksessä. Vierailu Ravintola Saaressa tuo kävijälle henkäyksen vanhasta merellisestä arkkitehtuurista, hyvän ruoan ja palvelun kanssa. Pieniä stipluja kokonaisuudessa kuitenkin oli. Toivottavasti ne olivat vain sattumaa, sillä tällaisenakin Saari antaa paljon enemmän kuin ottaa.

Illalliskokemuksena 4/5. Kävisin uudestaankin.