Hiukan yli vuosi sitten kävin Lauttasaarelaisessa ravintola Rugosassa syömässä. Muutamia kuukausia sen jälkeen maailmaan iski koronakriisi, joka näkyy tälläkin hetkellä eritoten sulkevien tai jo sulkeneiden ravintoloiden määrässä. Rugosa oli yksi niistä ja nyt sen paikalle on avautunut Ravintola Louis.
Paikka ei sanottavammin eroa edeltäjästään ja sisään tultaessa tilan tunnun valloittaa ravintolasisustustukusta ostettu valmispakkaus 2B ”Trendy”. Sisustus on siisti, mutta jotenkin tavattoman persoonaton – mikä ei monia ”persoonallisia” ravintoloita nähtyäni ole välttämättä huono asia. Seinälle laitettu lista tarjoaa kaikille kaikkea ja kun listalla annosten määrä ylittää viisikymmentä, voi veikata että niistä ei yhtäkään osata valmistaa erinomaisesti.
Valitsen annoksista tietenkin tarjolla olleen wienerleikkeen (16,60e), joka lounastarjouksena irtoaa pari euroa halvemmalla. Lukemattomista lisukevaihtoehdoista ei löydy paistinperunoita eikä perunamuusia, joten päädyn ranskalaisiin. Annos saapuu pöytään vähän yli kymmenen minuutin päästä. Jo pitkältä näkee, että leikkeen leivityksen kanssa ei nyt olla onnistuttu kunnolla. Leivitys näyttää pälvikaljun päälaelta, jossa sen pintaa värittää viittä vaille palaneet kohdat, välillä paljas liha. Päältä löytyy sitruunaviipale, muutama anjovis ja yksi jättikapris.
Muutoin annos on melkoinen sambakarnevaali ja lautaselle on saatettu muutama näyte uunikasviksista, pari sipulirengasta ja puolikas välimeren yrteillä ryyditetty tomaatti. Leikkeen päälle on myös heitelty muutama nahistunut rucolanräipäke. En aivan ymmärrä, miksi keittiö on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, mutta ilmeisesti moni kokee saavansa rahalleen sitä enemmän vastinetta, mitä enemmän eri asioita lautaselle on saatu mahtumaan.
Itsehän mieluummin ottaisin kunnollisen leivityksen leikkeleeseeni.
Maultaan leike kuitenkin on sitä keskitasoa. Suolaa oli lipsahtanut ehkä pikkiriikkisen aavistuksen liikaa, mutta muutoin makumaailma tarjoili autenttista esson baari -tasoa. Rasva ja suola olivat tasapainossa, liha tarjosi (ainoastaan) sitä tekstuuria mitä siltä kaivataankin ja pientä narskuntaa ja palaneiden reunojen rapeutta lukuunottamatta, oli annos ihan ok suoritus.
Mutta siinäpä se juju juuri piileekin. Lähes 15 euron hintaisena annoksena tämän pitäisi pystyä parempaan. Jos kokkikoulun ensimmäisiä opetuksia on klassisen wieninleikkeen tekeminen, ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. En tiedä, missä ravintolat menevät niin usein vikaan, mutta uskon sen olevan tässäkin tapauksessa valmistusprosessin virtaviivaistaminen. Ei haluta tehdä leivitystä kunnolla, koska siihen menee 30 sekuntia enemmän aikaa. Ei haluta paistaa leikettä rasvassa pannulla, vaan turvaudutaan (usein likaiseen) parilaan. Mikä tahansa syy onkin, ei tällaisella leivityksellä päästä edes keskiarvoa paremmalle puolelle. Toki jos haluaa maksaa pari euroa extraa sipulirenkaista ja puolikkaasta tomaatista, se on täällä mahdollista – mutta siitä huolimatta tämän syötyäni ilmassa kelluu lievä pettymyksen tunne.
Louis ei tee leivityksen lisäksi mitään muuta kardinaalimunauksia. Lisukkeet ovat laadultaan toimivia, jokaisessa kolmessa kasviksenpalassa on jopa harvinaista purutuntumaa, mutta tuntuu että paikka on tyytynyt siihen kebabberia-tasolle. Nälkäisenä kun tämän söin, koin olevani jopa tyytyväinen – mutta kun tajusin sen johtuvan siitä että en ole sitten vuoden 2020 kesän jälkeen syönyt ravintolassa sisällä – ei sitäkään voida laskea täysin pelkän ravinnon piikkiin.
Ja tätä Louisin wieninleikeannos on. Ravintoa. Se toteuttaa sen tyydyttävästi, mutta vailla mitään intohimoa tai ällistystä. Sama leike on nähty kymmeniä kertoja aiemminkin, eri puolilla kaupunkia – joskus vähemmän ja joskus enemmän kustantaneena.
Lopuksi mietin, ansaitseeko annos kaksi vai kolme tähteä. Olen oman arvosteluasteikkoni mittarilla pitänyt erottavana tekijänä sitä, että kokisin kolmosen annoksen houkuttelevan minua syömään sen vielä joskus uudestaankin. Tämä ei sitä tee, joten ainoa lopputulos on 2/5.