Kävin ensimmäisen kerran otsikon ravintolassa lähes kolme vuotta sitten – juuri ennen koronan iskeytymistä Suomeen. Silloin tosin kohteena oli Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva yksikkö, josta jäi käteen ajatus erinomaisista kastikkeista ja ylihintaisesta ruoasta.
Nyt, talvella 2022 olin vaappumassa kohti Kallioon avautunutta pistettä, joka lumisateisena lauantai-iltana oli puolityhjä ja jonne saapuessa askeleessa painoi jo muutama erinomainen single malt -viski ja kuubalainen sikari. Makuaistini ei siis ollut aivan täydellinen.
Sama pätee myös muistikuviini ruokalistasta, joka ei tietenkään löydy näin tätä jälkikäteen kirjoitettaessa netistä. Jos muistini muistaa oikein, annos myytiin nimellä burrito ja oluen (0,33L) kanssa se kustansi noin 27 euroa. Hintaan toki kuului myös nachokori jota en tilannut. Paikalla ollut rikoskumppanini osoittautui siihen syylliseksi.
Näin hatarin muistikuvin on toki vähän vaikea antaa kuvaa itsestään vakavasti otettavana ruokakirjoittajana tai -bloggaajana, mutta lyhyesti sanottuna haluaisin todella pitää Lopez y Lopezista. En ole todellakaan oikea henkilö arvioimaan sitä, onko paikan atmosfääri tai ruoka itsessään aitoa meksikolaista vai onko se waltdisneymäinen karikatyyripuisto, mutta jostain syystä olen aina vähän pettynyt paikkaan. Tällä kertaa se ei edes johtunut siitä, että minulle ojennettu olut päätti purkautua avatessa ympäri pöytiä (sitä sattuu) tai ettei se – tai sen korvikkeeksi tuotu olut ollut edes kylmää.
Pettymykseni kulminoitui siihen, että burritoannoksessa ei oikein ollut mitään syötävää. Spektaakkelimaisen salaattisilpun alta paljastui kolme pienen pientä tortillaa, joiden yhteenlaskettu koko vastasi hädin tuskin yhtä normaalikokoista. Vaikka niiden maku oli todella hyvä, olin lopulta sammuttanut nälkäni lähinnä nachoilla ja salaattisilpulla.
Muutamaa päivää myöhemmin kyselin ihmisiltä vähän kokemuksia Lopez y Lopezista ja se tuntui saavan eniten kritiikkiä tylystä palvelusta. Ei paikka mikään palvelukokemuksen helmi ollut, mutta varsinainen tylyys jäi tällä kertaa kokematta. Toisaalta, mikään paikka joka LyL:n tavoin käyttää niitä helvetin summerilätkiä pöytiintarjoilun sijaan, voisi alkaa myymään ruokansa luukusta suoraan kadulle ja unohtaa loputkin palvelukokemuksestaan.
Toistan. Haluaisin pitää Lopez y Lopezista.
En vaan kykene. Se tuntuu ylihintaiselta, hienostelevalta ja turhan paljon yrittävältä. Se on kuin säikähtelevä huvipuisto, joka saa sinut luokseen suurten tuotantobudjettien televisiomainonnalla ja kun lopulta olet päätynyt perheinesi tuhlaamaan lomabudjettisi siihen, huomaat jälkikasvusi istuvan Tokmannista ostetussa kahluualtaassa ja rapsuttelevan jostain sinne pihalle kuolemaan tuotua keuhkotautista lammasta.
3/5