Franchising on monelle kirosana, eikä se itsellenikään ilmennä sitä kaikkein parasta ravintolakokemuksen perusjalkaa. Usein se ilmenee ravintolakentällä jonkin asian tasapäistävänä yhdenmukaistamisena, joka on vähänkuin maikkarin perjantai-illan prime-time: kaikille jotain sopivan laimeaa, että pysyvät tyytyväisenä.
Valuin itse lounaalle tähän Herlevin naamalla mainostettavaan ravintolaan hiukan myöhemmin iltapäivällä. Raskain lounasaika oli selkeästi juuri katoamassa pöydistä. Sisään kävellessäni vastassa oli pikaruokamaiseen tapaan linjasto, jossa olisi pitänyt tehdä tilaus.
En tehnyt.
Menin suoraan nurkkapöytään odottelemaan lounasseuraani, jonka kautta lopulta tilasin itselleni iskenderin (13.50€). Ruoat olivat valmiina noin 3 minuuttia tilauksesta. Jonkinlainen ennätys siis.
Ensivaikutelmaltaan annoksen koko vaikuttaa pieneltä ns. krapulakebabeihin tottuneelle ja sinivalkoinen emalilautanen tuo vahvat hipsterivibat. Se ei liene aivan täysin tarkoituksetonta, kun ottaa huomioon että ravintolan päätyseinälle on maalattu cousteau-pipoinen viiksimies. En tiedä, onko tässä haettu ravintolan linjausta vakavassa mielessä vai onko kyseessä jo jonkin aika sitten taustalle painuneen (ja vahvasti pilkatun) trendin ironisointi – mene ja tiedä, mutta noin yhteis- ja ihmiskunnan kannalta toivoisin ravintolahipsterismin painuvan samaan lokeroon kuin hippienkin.
Historiaan.
DIFiä vertaa kuin luonnostaan Döner Harjuun, eikä suotta. Siinä missä jo kohta 10 vuotta kaupungissa toiminut Döner Harju lyö kävijää naamaan korianteripuskalla, on DIF selkeästi hillitympi. Samat elementit ja yrtit ovat läsnä, mutta kokemus tuntuu tasapainoisemmalta ja ennenkaikkea, liha on erinomainen. Todella usein kebabin suhteen löytää sen vanhan tutun proteiinilavetin, johon maku tuodaan kastikkeella – mutta täällä liha oikeasti maistuu hyvältä. Sen mausteisuus on erinomainen ja koostumus juuri sitä mitä pitääkin.
Kokonaisuutena DIF herättää tunteita. Vaikka selkeästi ketjufranchisingin lippulaivaksi ja alkustartiksi perustettu ravintola on ruokatuotteeltaan erinomainen, se samalla on myös jotenkin kylmä, persoonaton ja kaikkea sitä, mikä ylikonseptoiduissa ravintolaketjuissa on vialla. Kiiltokuvamaisesti seinillä poseeraavat julkkikset eivät ole aivan sitä mitä itse haluaisin ravintolaltani – vaan haluaisin mieluummin tietää kuka pihvini on paistanut tai kebabini kasannut.
Tämä lienee kuitenkin vain nykyaikaa ja se on kestettävä. Siitä huolimatta, DIFin tarjoama kebabannos on erinomainen. Kokonaisuutena kuitenkin ”vain” 4/5.