Sunnuntainälän torjuntaan valikoitui tänään Munkkiniemen Ravintola Ukko-Munkki. Ennakkotiedot ravintolasta eivät sanottavammin allekirjoittanutta etukäteen stimuloineet, mutta paikanpäälle päästyä mielipide kääntyi. Paikka on nimittäin klassisen kortteliravintolan prototyyppi ja kahteen kerrokseen pakattuna sisältää paitsi pubin, myös yläkerran rennonpuoleisen ruokaravintolan.
Kuten rutinoitunut toimintamalli edellyttää, reippaasti pöydän ääreen, näön vuoksi ruokalistan selailua ja tilaukseen wieninleike. Jämäkän suomalainen tarjoilija otti tilauksen vastaan kyselemättä lisuketoiveita, joka on aina hyvä merkki. Muutoinkin paikan palvelu oli korutonta, jämäkkää ja hyvin kaurismäkeläistä, mikä ei tällaisessa paikassa ole lainkaan huono asia.
Wieninleikkeen tekemisessä meni kuitenkin tavallista pidempi aika, eli se saapui pöytään vasta alle 20 minuutissa. Ravintolan puolesta on toki sanottava, että toinen pöytä teki tilauksen juuri ennen omaani, joten pieni viivästys on tällöin täysin odotettavissa.
Ensivaikutelmaltaan Ukko-Munkin possusta valmistettu wieninleike (17e) on varsin tavanomainen suomalaisravintolan wieninleike, jossa leike peittää allensa massiivisen perunamuussijötkäleen. Lisukkeina olevat kasvikset ovat lähinnä näön vuoksi, kaprisvaihtoehdoksi on jostain syystä valikoitunut (1) jättikapris ja anjovis on suurin tähänastisista.
Leikkeen pinta on lupaava ja vaikka perinteinen kuohkeus puuttuu käytännössä täysin, on paistopinta kauttaaltaan rapean rasvainen. Pohjapuolelta muussi on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja käytännössä tuhonnut leivityksestä neljänneksen. Tämä on taasen melkoinen harmi, sillä leikkeen pinta on paitsi suutuntumaltaan täydellinen, myös sen maku on kohdallaan. Leike voisi myös olla hakattu perusteellisemmin, sillä tällaisena se on paksummasta päästä, mutta vielä hyväksyttävissä. Hakkaaminen auttaisi myös laajentamaan leikkeen pinta-alaa, sillä nyt leike on myös hiukan pienikokoinen.
Huonosti leikattu sitruuna pilaa kokemuksesta harmillisen suuren osan, sillä tämä leike pärjäisi täysin ilman kapris-anjovis -yhdistelmää. Surkeasti leikatusta viipaleesta riittävän happamuuden irtipuristaminen on kuitenkin toivotonta.
LIsukkeena tarjoiltava perunamuussi on sitävastoin loistavaa ja nyt tätä kirjoitettaessa aiheuttaa herkkään puoleeni pientä pistoa sydämeen (ilmeisesti siis herkkä puoleni on vasen tai tämä on oire alkavasta sydänkohtauksesta). Maussa on vahvasti voita ja rakkautta, eli juuri niitä aineksia mistä oivallinen muusi valmistuu.
Kaikenkaikkiaan, Munkkiniemen Ravintola Ukko-Munkki on todella positiivinen kokemus. Maut ovat todella kohdallaan, mutta annoksen viimeistely uupuu ja pienillä muutoksilla tästä tulisi kerrassaan erinomainen wieninleike. Helsingin Wieninleike -rankingiin verrattaessa tämä kuitenkin ansaitsee 4/5 arvosanan, sillä myös hinta on kohtuullinen annoksen makuun ja atmosfääriin nähden.
Perinteisiä ravintolakokemuksia arvostavien kannattaa paikkaan mennä kauempaakin.
P.S.: Seuralaiseni valitsi annoksekseen hampurilaisen, joka oli varsin keskinkertainen ja jonka ranskalaiset tulivat raakana. Paikassa kannattanee siis pysyä perinteisemmissä ruoissa.